Lomalta töihin - olinko edes lomalla?

 Avaat työpaikan oven ensimmäistä kertaa pidemmän loman jälkeen. Kohtaat työkavereita ja aloitat omat työtehtäväsi. Kaikki on ihan hyvin, ei hätää. Mieleen voi kuitenkin tulla ajatus muutaman viikon jälkeen, tai jo kahden tunnin jälkeen (kuten eräs kollegani ilmaisi), että: "Olinko minä lomalla lainkaan?" Kotona työtä tekevillä sama hetki voi tulla avatessa tietokoneen katsoen ensimmäiseksi vastaamattomia sähköposteja: "Olisiko pitänyt olla saatavilla lomalla, kun tätä postia on niin paljon!" Erinomaista kuitenkin, että on muistanut salasanat, joilla kirjautua sähköpostiin. Miten sitten tulisi lomailla, että loman jälkeen olisi täynnä virtaa ja optimaalinen jaksaminen työssä?

Lomalla sain aivot parhaiten jäähylle suppailemalla meressä

Ennen kun vastaan edellä esittämääni kysymykseen, pohditaan hieman asiaa tutkimuksen valossa. Työntekijä on oikeutettu työsopimuksen mukaiseen lomaan työstä, jonka tarkoitus on virkistää ja palauttaa työntekijän voimavaroja työhön. Loman ajankohtaan ja pituuteen saa vaikuttaa erittäin vaihtelevasti. Tällähetkellä varsinkin hoitoalalla loman ajankohtaan tuntuu olevan erittäinkin haastava saada sanoa omia toiveita. On tutkittu, että pitkäkestoinen liiallinen kuormitus johtaa palautumisen viivästymiseen (pahimmillaan työuupumiseen), jolloin tulisi kiinnittää huomiota pitkäkestoisen rasituksen lievittämiseen tai palautumisajan riittävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että ihmisen tulisi olla balanssissa työn kuormitustekijöiden ja voimavarojen suhteen. Toiset tutkimukset osoittavat, että lyhyemmillä lomapätkillä (esim. pidennetyt viikonloput) pitkin vuotta saataisiin tuloksekkaampaa palautumista, kuin yhdellä tai kahdella pitkäkestoisella lomalla. Toisissa sitten taas painotetaan pitkäkestoisen (yli kaksi viikkoa) loman tarvetta, jotta voi täysin irtaantua työn aiheuttamasta kuormasta. Miten siis tulisi lomailla? Vastaus on, että miten pystyy työnantajan antamissa rajoissa ja/tai omaa kehoa kuunnellen. Enemmän kuitenkin kiinnittäisin huomiota siihen mitä tapahtuu lomien välissä, kuin lomalla. Mikään loma ei riitä voimavarojen ylläpitämiseen työssä, jos työ syö voimavaroja enemmän miten ehtii niitä palauttamaan.

Omassa työssäni, saan välillä tehdä työtä ulkona, joko oppilaiden kanssa tai yksin

Viisaat ovat sanoneet erilaisten elämäntaparemottien yhteydessä, että ei se mitä tapahtuu Joulun ja Uuden Vuoden välillä vaan se mitä tapahtuu Uuden Vuoden ja Joulun välillä. Ajatukseni tässä on melkolailla sama. Hyvinvointi työssä tehdään pääsääntöisesti työssä eikä lomalla. Lomalla on tietysti tärkeä tehtävä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kuten oman yksilöllisen unirytmin mahdollistaminen ja itselleen tärkeiden asioiden toteuttaminen (kuten vaikka matkustaminen). On kuitenkin ihan normaalia kokea loman elvyttävien vaikutusten hiipumista jo muutaman viikon jälkeen töihin palattuaan. Tällöin itse työn ja omien elämäntapojen tulisi jatkaa voimavarojen tukemista tuleville  työviikkoille. Työyhteisössä tulee kiinnittää huomiota voimavarasyöppöihin ja yksittäisen työntekijän tulee pohtia omia yksilöllisiä ratkaisujaan edistääkseen omia voimavarojaan.

Otetaan muutama esimerkki voimavarasyöpöistä työyhteisössä:

1) Missä minun työvälineeni ovat?
2) Miten voi olla taas kaikki loppu kaapista?
3) Koskakohan saan sen toimivan tietokoneen, kun tämä sammuu jatkuvasti?

4) Miksi ton pitää aina valittaa kaikesta, ei jaksa kuunnella!

Näissä on kyse työolojen, välineiden ja laitteiden toimimattomuudesta ja työyhteisön ilmapiirin negatiivisesta kierteestä. Nämä eivät ole yksilön omia ongelmia vaan koko työyhteisön. Pohdittavaksi työyhteisöön, että Miten sujuvoitetaan prosesseja? Miten ajatasaiset välineet työn tekemiseen mahdollistetaan? Yksilö voi sitten itse määritellä, miten näihin syöppötilanteisiin suhtautuu suojellen omia voimavarojaan. Mahdollista on hengitellä rauhassa ennen kun vastaa negatiivisen kierteen sävyttävälle kollegalle, menemällä päivittäin ulkoilemaan laskien omia kuormitustasojaan, suunnittelemalla jokaiseen työpäivään jonkin mukavan hetken jne. Tapoja on monia, joista voidaan jatkaa juttua myöhemmin. Tämä on työpäivän aikaista toimintaa, johon pystyy vaikuttamaan!

Tällä kertaa kopiointikone ei toiminut, ei voi mitään. Päätän että minä en mene siitä rikki!

Yksi tutkituimmista trendeistä työhyvinvoinnin piirissä on Työnimu joka perustuu käsitteisiin: tarmokkuus (energisyys), omistautuminen ja uppoutuminen. Tämä ei suoranaisesti käsittele yksilön tai työyhteisön voimavaroja, mutta niiden puuttuessa on haastava kokea myöskään energisyyttä ja omistautumista työssä vaikuttaen työn tehokkuuteen. Ja juurikin tässä kohtaa tästä tulee tulevaisuuden työyhteisön suurin pääoma! 

Yksilön ja yhteisön keskittyen työyhteisön voimavarsyöppöihin, jaksetaan hyvin aina seuraavaan pidemmin palauttavaan lomaan! Miksi siis tätä ei vieläkään oteta riittävän vakavasti?

Mitä olet itse mieltä? Kommentoi tänne tai somessa :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvoinnin mittaaminen

 Ihanaa kevättä!

Aivan mahtavaa on ollut huomata, kuinka taas valoa saa ja siitepölyä hengittää keuhkot täyteen. Luumupuussani on huikean ihanat kukat ja ulkona tarkenee ainakin välillä ilman toppatakkia. Kun tarkkailen luontoa, vaikkakin välillä vaan ikkunan ääressä, niin tulee itselle niin "pieni" olo, ja omat huolet ja murheet pääsevät sopiviin uomiinsa. Olen viimeaikoina joutunut taikka saanut pohtia oikein todenteolla, että mitä se työhyvinvointi oikein sitten on, ja miten sitä voidaan mitata.

Seuraavat johtopäätökset olen tehnyt työhyvinvoinnin mittaamisesta:

1) Työhyvinvointi tulisi määritellä aina omassa kontekstissaan, esimerkiksi eri ammattiryhmillä on erilaisia kuormitustekijöitä työssään.

2) Työhyvinvointia on vaikeaa mitata jokatapauksessa, ja että jos sen taakse menee, niin sitä ei voi mitata koskaan!

3) Työhyvinsointia mitattaessa, tulisi mittaajan kertoa tarkkaan että mitä työhyvinvoinnilla tarkoitetaan. Onko kysesssä työkykyindeksi, fyysinen terveys: vyötärönympärys ja rasvaprosentti vaiko kenties työtyytyväisyys?

Minä tutkin opettajien työhyvinvointia, ja tarkemmin vielä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä opettajia. Opettajien työhyvinvoinnin määrittelyyn käytän Professori Terhi Saarasen mallia (2007), jossa työhyvinvointi koostuu neljästä osa-alueesta, joissa jokaisessa tulisi vallita tasapaino voimavarojen ja kuormitustekijöiden välillä päästäkseen optimaaliseen työhyvinvoinnin tasoon. Nämä osa-alueet ovat lyhykäisyydessään: 1) yksilön voimavarat, 2) työyhteisö, 3) osaaminen, ja 4) työolot. Jokaista osa-aluetta tulisi mitata tarkemmin erikseen, jotta saadaan tarkempi kuva siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Jos halutaan tulosten pitkäaikaisseurantaa, olisi tärkeää tietysti mitata aina samoilla mittareilla (kuten kunta-alojen kunta10-kysely). Lisäksi olisi hyvä olla sellaisia lyhyitä välimittareita, joista saadaan vaikka neljä kertaa vuodessa tietoa, että missä työyhteisössä mennään tällä hetkellä.

Tutkin yksilön osa-aluetta opettajien työhyvinvoinnissa ja mittaan sitä seuraavien käsitteiden kautta: 1) yksilön voimavarojen ja työn kuormitustekijöiden tasapaino, 2) työn imu ja 3) palautuminen työstä. Uskon, että jos yksilö kokee omien voimavarojen (fyysinen ja psyykkinen terveys ja kunto) olevan riittävät käsittelemään työn tuomia haasteita, kokee työssään työn imua ja palautuu hyvin työpäivän jälkeen, menee yksilön osa-alueella melkolailla hyvin. Mittauksia tehdään tyypillisesti kyselemällä, mutta lisäksi on olemassa sykevälivaihtelut rannekelloista ja sormuksista, joista saa paljon tietoa esimerkiksi ihmisen fysiologisesta palautumisesta. 

Olen itse myös opettaja. Omassa työssäni eniten kuormittaa tällähetkellä opiskelijoiden henkilökohtaiset ongelmat ja haasteet, koronan aiheuttama yhteisöllisyyden puute ja lisäksi työmäärän epätasainen jakautuminen työviikoilleni. En pysty oikeastaan vaikuttamaan näistä mihinkään, mutta voin muuttaa omia tapojani suhtautua näihin ongelmiin, eli lisätä omia voimavarojani. Jos näin ei käy, enkä siinä onnistu, tulee uupuminen vastaan...ja kaukana se ei ole todellakaan ollut. Onneksi omia voimavarojani lisää työyhteisössäni omat "voimaihmiset", ja lisäksi teen kaikkeni oman terveyteni ja kuntoni eteen, että nuppi kestää työssä paremmin. Fyysistä voimaa työni ei vaadi, mutta fyysinen kunto auttaa kummasti jaksamaan myös henkisesti haastavissa tilanteissa.

Mitä ajatuksia työhyvinvoinnin mittaaminen tuo SINULLE ja miten sinä määrittelet oman työhyvinvointisi? Voidaan jatkaa keskustelua somessa :)

Seuraavan kuvan myötä, toivon sinulle leppoisia kevätpäiviä :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Hyvinvointia etätyöpäivään

Suuri osa siirtyi poikkeusoloissa etätyöhön, mukaanlukien minä. Oman mausteensa siihen on tuonut lapseni, jotka ovat täällä kanssani etäkouluilleet. Etätyön ja perheen yhteensovittaminen on luonut haasteensa, ja tämä ei toimisi ajatuksella: "Istu 8-16 koneen ääressä ja sitten sulje se!". Omat esimieheni ovat olleet joustavia ja ymmärtäneet, että etätyön yksi mahtavimmista mahdollisuuksista on juurikin joustavuus sekä autonomia päättää miten sen työn suunnittelee ja toteuttaa tietyin reunaehdoin. Hyvin on mennyt, tai niin hyvin kuin tässätilanteessa osaan ja pystyn. 

Hyvinvoivan etätyöpäivän avaimet, mitkä ne ovat? Reunaehtona on tässä autonomisuus, jolloin työntekijälle annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa osittain työpäivän kulkuun. Olen lukenut erilaisia työhyvinvointi-interventiotutkimuksia, joiden tarkoituksena on lisätä työntekijän voimavaroja suhteessa työn kuormittavuuteen. Tutkimusten valossa olen koonnut hyvinvoivan etätyöpäivän, joka minulla näyttää tältä:

Klo 7.00 aamu lähtee aamupalalla, johon aina kuuluu kahvi, olkoon se sitten hyvä vai huono asia, tutkimustuokset ovat erittäin ristiriitaisia. Uskon kohtuukäyttöön :) Vastaan samalla sähköposteihin ja wilma-viesteihin.

Klo 8.00 Hoidan lapsille aamiaiset ja heidän kouluhommat käyntiin

Klo 9.00 Näen opiskelijani Teams-sovelluksessa ja kysytään kuulumiset. Vuorossa on omat esitykset omasta leikkauspotilaasta. Mitoitin ihan liian lyhyen esitysajan, koska he olivat tehneet ihan huippuesitykset! Olimme Teamsissä yli kaksi tuntia. Pakko tehdä samalla jumppaliikkeitä. 

Klo 12 syömme lasten kanssa lounasta, itsetehtyä, koska kaupungin lapsille tarjoama valmisruokapaketti ei ole saanut kannatusta perheessä :/ Siitä lounaan jälkeen ehdoton ulos! Pieni 15 minuutin happihyppy voi jo saada kehossa palautumista aikaan. Keskittymiskyky paranee ja aivot jaksaa työssä paremmin. Samalla pysähdyn poikani kanssa kuuntelemaan mustarastaan laulua ja teen viisi kertaa syvähengityksen, jonka olen oppinut suorittamaan Joogassa.

Klo 13 tarkistan lasteni tehtävät ja he jäävät ulos leikkimään. Alkaa verkossa tapahtuva tietotesti, jonka ohjeistus käydään Teams-alustalla läpi. Testin jälkeen palautteet ja sitten päivän opetussessiot ovat tehty.

Klo 14.30 alkaa työpaikan kokous. Olen liian vähän ollut ulkona, niin päätän lähteä napit korvissa kokousta kuunnellen koiralenkille. Kun pitää katsoa kokouksessa esitystä, niin istahdan kivelle ja zoomaan ruutua isommaksi kännykästä, hyvin onnistui!

Klo 16 teen pientä kehonhuoltoa, koska istumatyössä minulta menee jumiin niska-hartiaseudun lisäksi lonkankoukistajat. Hoidan näitä mutjuttimella ja armottomalla rullalla.

Klo 16.30 jatkan päivää tarkistaen tehtäviä, vastatessa sähköposteihin (tätä tulee tehtyä vähän jokavälissä). Ehdin vielä suunnittelemaan hieman tulevia työtehtäviä.

Klo 18 päivällistä ja tietokone kiinni. Jos jatkan työasioita tämänjälkeen unenlaatuni on tyydyttävä tai huono. Tämän olen oppinut suuntokelloa ja ennenkaikkea kehoani kuunnellen.

Olen multitaskauksen sanansaattaja ja monet asiat teen yhtäaikaa. Olen tässä samalla pessyt pyykkiä ja tyhjentänyt tiskikonetta yms. Se ei ole haitannut työtehtäviäni ollenkaan. Yksi työkaverini kertoi siivonneensa kokouksen aikana koko asunnon, ja keskittyen paremmin kuin koskaan.

Mitä opin? Kun tietoisesti panostan omaan jaksamiseeni päivänaikana, se on parempi. Toki tulee hektisiä päiviä, ja en ole suunnitellut taukoja sinne etukäteen, niitä en myöskään pidä niin herkästi. Näiden päivien jälkeen yritän mennä pitkälle kävelylenkille vaikka lempimusiikkiani kuunnellen. Yritän tällä toimella mahdollistaa paremman unenlaadun. Näin vanhemmiten uni alkaa olemaan iso asia ;) Toivon, että työelämä siirtyy enemmän kuuntelemaan työhyvinvointia ja lisäämään työaikaan usemammin taukoja, lyhyetkin riittävät. Jokaisen päivärytmi on myös erilainen. Jos saa tehdä asioita omassa tahdissaan tietyin reunaehdoin, niin hyvinvoitiakin tulee lisää. 

Etätyössä työyhteisö on kaukana, mutta onneksi kävelyllä olen nähnyt niitä tärkeitä akun lataajia ja lisäksi saanut virtuaalisesti olla yhteydessä. 

Kiitos, kun olit mun päivässä mukana ja jaksamista sun etätyöpäivään. Laitan videoita mun instagramiin, josta voit saada vinkkejä harjoitteisiin työpäiväsi aikana :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 2/5 - Minä, minun jaksaminen ja minun työpäivä

Minä, Minun jaksaminen ja Minun työpäivä

"Me, myself and I", taitaa olla nykypäivää. Yhteiskuntamme elää nyt melko individualistista aikaa, jossa otetaan kaikki yksilöinä huomioon. Keskustelu pyörii MINÄ-laatuajan parissa ja omissa vahvuuksissa. Ei siinä mitään, totta toinen puoli tässäkin. Työhyvinvoinnin yksi tärkeimmistä osa-alueista on juuri MINÄ eli SINÄ :) 

Miten jaksat töissä riippuu paljon myös omista voimavaroistasi. Muun muassa seuraavien MINÄ MINÄ asioiden on tutkittu lisäävän työhyvinvointia:

🍀Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

🍀Työstä palautuminen

🍀Työnimu

🍀Minäpystyvyys (itsesäätelymekanismi)

Fyysinen hyvinvointi koostuu monista asioista, kuten liikunnasta, ruokavaliosta, unesta jne. Näitä jokainen tekee tahollaan, mutta entäs näiden toteutuminen työpäivän aikana? Ihmiset tekevät keskimäärin 8h päivästä töitä, 8h tulisi suurinpiirtein nukkua, niin jäljelle jää 8h ns. vapaa-aikaa päivittäin. Jos työpäivän aikana ei tule juurikaan esimerkiksi liikkumista, niin kovin paljon pitäisi liikkua loput 8h, jotta saa esimerkiksi terveysvaikutteiset 10000 askelta täyteen. Puhumattakaan siitä, jos työpäivän aikana ei syödä terveellistä ateriaa. Miksi muuten ruokatauko on palkaton niin monissa työpaikoissa? Eikö se oli erittäin suuri osa työntekijöiden työhyvinvointia ja esimies haluaa että alaiset syövät terveelliset lounaan?

Psyykkinen hyvinvointi työelämässä tarkoittaa paljolti työperäisen stressin, ahdistuksen, uupumisen ja toisaalta työn ilon, tyytyväisyyden ja tarmokkuuden välimaastoa. Näissä psyykkisissä negatiivisissa tuntemuksissa usein on kysymys myös työsuojelullisista asioista. Psyykkiseen hyvinvointiin tulisi kiinnittää nykypäivää enemmän huomiota työpaikoilla ihan arkisilla ratkaisuilla. Tutkimusten mukaan työperäistä stressiä ja ahdistusta vähentää erilaiset mindfullness tyyppiset harjoitteet työpäivän aikana. Niille tulisi olla oma aika ja paikka työpäivän arjessa, jotta päivässä tulisi monta BRAIN BREAK -tilannetta päivässä. Tämmöisiä olisi esimerkiksi rauhallinen tila, musiikki, joogamattorentoutus sekä hengitysharjoitukset.

"Työhyvinvointiin satsaaminen tuottaa jokaista kulutettua dollaria kohtaan reilu 2,5 dollaria takaisin!"

Sain kunnian puhua Turun yliopistossa juurikin tästä aiheesta. Kuuntelijakunta oli pitkälti maisteriopiskelijoita, tulevia terveysalan opettajia. Siellä myös mietittiin omaa jaksamista ja kuinka paljon sitä pitää tehdä työtä kotona työpäivän jälkeen. Siitä tullaankin seuraavaan kohtaan:

Palautuminen. Olen kirjoittanut työstä palautumisesta ihan oman blogikirjoituksen, ja siihen pääsee klikkaamalla TÄSTÄ. Jos tehdään paljon töitä vielä työpäivän jälkeen, niin työstä palautuminen ei välttämättä ole riittävää. Tämä pitkään jatkuessa voi johtaa lopulta uupumiseen. Kaikki eivät myöskään tarvitse samanlaista palautumista. Ja on todettu, että palautumista tarvitsevat vähemmän ne, jotka kokevat työssään työnimua ja työn mielekkyyttä. Tässä ollaan vähän oravanpyörässä. Jos koet työnimua, niin työhyvinvointi lisääntyy, mutta voidaksesi kokea tätä työnimua, työn tulisi olla innostavaa ja mielekästä. Mutta jos se ei ole?

"Summa summarum: Hyvinvoivassa työyhteisössä koetaan enemmän työtyytyväisyyttä ja työnimua. Tämä taas lisää työn tuottavuutta...Vinkki vinkki työnantajille ;)"

Minäpystyvyys. Siis minä olen ihan käsi, kun kyse on takan/saunan taikka paljun pesän sytyttämisestä. Tässä tarvitaan onnistuakseen minäpystyvyyttä ja lisäksi toki tarvittavat tulen sytyttämisen välineet. Jos työntekijällä on kokemus siitä, että työ on hallittavissa ja työtehtävistä pystyy suoriutumaan kunniallisesti, syntyy työperäistä minäpystyvyyttä. Minäpystyvyys on luontaisesti parempi toisilla ja toiset taas tarvitsevat enemmän kannustusta. Ja tässäkin on esimiehellä ja koko työyhteisöllä suuri rooli!

"Jes, me tehtiin se!!!" - kutsutaan työyhteisössä kollektiiviseksi minäpystyvyydeksi. Tämä menee sitten seuraavaan aiheeseen eli työyhteisön hyvinvointiin.

Lopuksi summaan lyhyesti kolme asiaa, joita haluaisin työarkeen: 

1. Palkalliset ruokatauot, jotta oikeasti työntekijät söisivät terveellisesti.

2. Työpäivän aikainen liikkuminen osaksi arkea työajalla.

3. Keskittyminen yksilöllisiin jaksamiskysymyksiin enemmän...eivät kaikki työntekijät ole samanlaisia!

Ensi kerralla: Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 3/5 - Hyvä me!

Tule keskustelmaan mun kanssa vaikka somessa asiasta. Oletko jostain kenties erimieltä?

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea, osa 1/5 - INTRO

Eilen oli työyhteisössäni kokous. Ihan sama mikä aiheena on milloinkin, mutta yksi aihe aina puhuttaa ihmisiä, TYÖHYVINVOINTI. Mitä kenellekin kuuluu juuri sinä päivänä ja millainen työviikko on mahdollisesti edessä. Työn kuormittaminen, työpaikan viihtyvyys, työtehtävien miellekkyys sekä työkavereiden kanssa keskustelun mahdollisuudet..."Missä sinä olet ollut? Vitsit kun ei olla ehditty juttelemaan pitkään aikaan".

Työhyvinvoinnin osa-alueet opettajan työssä (ja varmaan monen muunkin työssä) voidaan jakaa esimerkiksi seuraavan teoreettisen viitekehyksen avulla:

Lähde: Saaranen, Tossavainen, Turunen, Kiviniemi & Vertio 2006: Content model for the promotion of school community staff’s occupational well-being 

Tässä voidaan huomata että työhyvinvointi opettajilla koostuu neljästä suuresta osa-alueesta: Työntekijän omista voimavaroista, Työyhteisöstä, Oman osaamisen kehittämismahdollisuuksista sekä Työympäristön olosuhteista. Uskon näiden pääkohtien pätevän myös moniin muihinkin työyhteisöihin (kuten esimerkiksi hoitotyön taikka ravintola-alan työyhteisöihin).

Tulossa nyt ennen joulua vielä neljä blogikirjoitusta, joissa jokaisessa tarkastelen yhtä näistä osa-alueista tutkimusten sekä omien kokemuksieni kautta. Näkökulman meinaan pitää juurikin tuossa arjen jaksamisessa. Erilaisten tempausten taikka tapahtumien merkitystä en halua mitenkään aliarvioida, mutta pääpaino kaikissa työyhteisöissä tulisi olla siinä arjen sujuvuuden ja jaksamisen asioissa. Työyhteisö on minun mielessäni tässäsuhteessa verrattavissa parisuhteeseen; Jos arki ei luista, niin ei niillä juhlapyhillä saada kummostakaan tulosta aikaiseksi :)

Yksi suosikki tapa huoltaa jaksamistani, Kaarinan CrossFit.
Ei maksettu mainos ;)
Ei väliä miltä näytät, vaan miltä kehossa tuntuu, mieluiten VAHVA olo!

Aloitetaan varsinaiset kirjoitukset aiheella Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 2/5 - Minä, minun jaksaminen ja minun työpäivä. Sain kunnian mennä juurikin tästä aiheesta puhumaan Turun yliopistoon Hoitotieteen didaktiikan teemapäivään. Kerron sieltä kuulumisia ja ennenkaikkea kommentteja sekä kysymyksiä aiheeseen liittyen. Tästä siis seuraavalla kerralla.

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni    Facebook: work.life.wellness

Työnarkomaani - Minäkö?

Tässä taannoin julkaisin jutun työminän kehittymisestä. Sivulauseista pystyi moni huomaamaan, että olen käynyt läpi muutoksia, jotka ovat johdattaneet minut tähän päivään voidakseni hyvin. Ajattelin kirjoittaa aluksi suunnitelmallisuudesta ja sen yhteydestä työhyvinvointiin, mutta vaihdoin nopeasti aihetta löydettyäni tämän mielenkiintoisen tutkimuksen: "Do I feel ill because I crave for work or do I crave for work because I feel ill?" (Wojdylo ym. 2016). Tässä tutkimuksessa pohditaan itsesäätelyn ja työnarkomaanin välistä yhteyttä ja hyvinvointia.

Henkilö, joka himoitsee työtä eli on ns. työnarkomaani määritellään neljän kategorian kautta (anteeksi huono suomennus jo valmiiksi): 

1) työn tekeminen on pakonomaista 

2) itsensä hyväksyntä tulee työn tekemisen kautta 

3) ennakoidaan helpotusta negatiivista tunteista, jotka tulisi työnteon laiminlyönnillä 

4) neuroottinen perfektionismi 

Eli jos näistä neljästä kohdasta joku kolahti, niin voi olla, että olet työnarkomaanin polulla. Voit käydä testaamassa TÄSTÄ Bergenin työriippuvuusasteikosta, että pitäisikö olla huolissaan? :)

Kävin tänään taas metsässä kävelyllä ja ihailin syksyn värejä. Olen pyrkinyt tähän lähes päivittäin. Tämä on siis jonkinasteista mindfullnesia, jonka on tutkittu auttavan työstä palautumiseen. Minulle tämä keino on myös olla tekemättä töitä taikka näitä tutkimushommia. Pidän yleisesti ottaen työstäni opettajana ja pidän tutkimushommista, joten on vaikeaa rajata työaikaa niiden asioiden osalta joista pitää. Huomaan kuitenkin uupuvani, jos teen niitä mukaviakin asioita liikaa. Minun kohdallani työnarkomaanikäsite ei ole enää relevantti eli ei tarvitse enää olla huolissaan :) Sitä ei ole syytä silti unohtaakaan, ettei se sitten hyppää huomaamatta eteeni metsäpolulla. 

Suomalainen kulttuurimme ihannoi uurastajia, joten ei ole ihme, että saamme hyväksyntää työtä tekemällä. Alkoholismi on helppo tuomita olemaan erittäin huono asia ja epäedullinen yksilön ja hänen läheistensä terveydentilalle. Mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kysymys nouseekin siitä, jos on koukussa työhön, onko tämä sitten sallittavaa taikka terveellistä? Se kuka tekee eniten töitä tai on uupuneinen saa jonkin ihmeellisen palkinnon??!! 

Minunkin tulee varoa itseni ruoskimista työn/treenien kautta saadakseni paremman minäpystyvyyden tunteen. Ja kyllä minulle tulee parempi mieli työtä tekemällä; ennemmin teen paljon töitä, kuin mietin että minun pitäisi tehdä (negatiivisen tunteen ennakointi). Eli kohta 2 ja 3 pätee osittain edelleen minuun. Joskus ne olivat nuo kaikki neljä. Nykymaailman työelämässä kun ei pärjää ollakseen neuroottisen perfektionisti ilman että uupuu sen työtaakan alle. Viisaammat ovat sanoneetkin, että se 70% riittää :) 


Entä itsesäätelyn ja työnarkomaanin välinen yhteys ja hyvinvointi? Itsesäätelyä voidaan tutkia monesta näkökulmasta, mutta edellä mainitsemassani tutkimuksessa itsesäätelyllä tarkoitettiin ihmisen kykyä säädellä negatiivisia ja positiivisia kokemuksia. Otetaan esimerkki: Saan työstäni negatiivista palautetta. Miten pystyn tämän käsittelemään, reflektoimaan ja päästämään siitä myös irti? Mitä parempi tämä itsesäätelymekanismi on, sen vähemmän on uhkaa on joutua työnarkomaanin polulle ja sen vähemmän ihminen kokee psykologista stressiä ja saa lisää hyvinvointia työelämäänsä ja samoin muillekin elämänsä osa-alueille. 

Minun piti eilen mennä CrossFit treeneihin ja peruin sen mennäkseni tyttäreni kanssa vaateostoksille. Ajattelin että treenaan kovin sitten kotona myöhemmin. No meninkin sitten 2km pikkuhölkälle ja tein 10min core treeniä kotona. Ei siis mennyt kuten olin suunnitellut. Poikani olisi tähän todennut, että "HUONOSTI MENI ÄITI!" Tämä on nyt vain yksi  pieni esimerkki siitä missä tarvitaan sitä negatiivisten tunteiden käsittelyä  huonosti menneen tehtävän suorittamiseen. 

Voiko tätä itsesäätelyä sitten kehittää 

vai onko se lapsuudessa opittu ominaisuus? 

- tästä ensi kerralla 

Jaksamista sun työpäivääsi! 

Laita halutessasi kommentteja tänne tai minun SOME kanaville:

FACEBOOK/INSTAGRAM: @worklifewellness_jenni 

Rentoutuminen - niin helppoa?

Työstä palautuminen - Rentoutuminen

Työstäpalautuminen on meidän kaikkien mielenterveydelle erittäin tärkeää. Rentoutuminen ja mindfullness ovat avainasemassa, kun puhutaan palautumisesta (oli se sitten urheilusuoritus tai psyykkinen kuormittuminen). Onko mindfullness sitten sama asia kuin rentoutuminen? No ei aivan. Mindfullnesin ajatellaan olevan tietoista läsnäoloa, jolla saavutetaan mielen ja kehon rentoutumista. Suomen mielenterveys ry:n verkkosivuilla onkin hyviä mindfullness harjoituksia vasta-alkajille (KLIKKAA TÄSTÄ).

Kysyin viime viikolla, että miten sinä rentoudut? Olen keskustellut paljon asiasta eri ihmisten kanssa lopputuloksena se, että kaikki ei vaan sovi kaikille. Osa hermostuu, jos pitää kuunnella rauhallista musiikkia ja olla paikallaan. Osa ei voi sietää juoksemista ja osa ihmettelee, että miten se Jenni voi rentoutua siivoamalla keittiötä!

Eilen oli töissä tosi mukava päivä, mutta aikalailla paljon tekemistä, jonka vuoksi sellaiset tietokonehommat (sähköpostit jne.) jäivät ilta-aikaan tehtäväksi. Heti tämän jälkeen ajattelin, että nyt on pakko päästä ulos, jotta saan pään tyhjäksi työasioista. Ajattelen tätä juuri sellaiseksi mindfullness harjoitukseksi. Olin jo päättänyt, että teen nyt kaksi tuntia töitä ja sitten lähden ulos lapseni sekä koirani kanssa. Eli ensimmäinen vinkki rentoutumiseen:

1) Päätä itsenäinen työskentelyaikasi etukäteen. Mene pois työpisteesi äärestä välittömästi työskentelyaikasi päättyessä ja sulje koneet! Parempi aina, jos olet sopinut tällöin toisen kanssa vaikka ulkoilusta.

RUNFULLNESS on uusi "liike", jossa otetaan kantaa juurikin siihen, että liikkuessa voi myös harjoittaa mindfullnesia. Tämä sopii niille, jotka eivät malta olla paikallaan (esimerkiksi minä). Minusta ei kylläkään tarvitse lähteä juoksemaan, vaan liikkumaan noin ylipäätään. Ulkoilun ja paremmin vielä luonnossa ulkoilun terveysvaikutukset ovat tunnistettu vuosia sitten. Työpäivän aikainen ulkoilu myös parantaa oleellisesti työhyvinvointia (Hyvönen y. 2018) eli ei kaikkea ulkoilua pitäisi jättää vain työntekijän vapaa-ajalle tehtäväksi.  Toinen vinkki rentoutumiseen:

2) Vie kaikki mahdolliset työpalaverit ja tauot työssä ulos, niin jaksat töiden jälkeen paremmin tehdä niitä sinulle tärkeitä asioita. Voit vaikka kokeilla aluksi, että käyt kerran päivässä ulkona haukkaamassa happea jossain työsi välissä. Päätä se etukäteen, muuten se jää tekemättä!

Kaikenlainen liikkuminen auttaa mieltä pysymään terveenä liikunnan intensiteetistä riippumatta (Harvey ym. 2010). Itselleni tämä tarkoittaa arkiliikunnan lisäksi kävelyä luonnossa, crossfit- treenejä 2-3 krt/viikossa ja lisäksi kerran viikossa tehtyä hölkkälenkkiä. Jos jonkun näistä jätän väliin, niin se ei ole luonnossa liikkuminen. Olen vetänyt erilaisia liikunnallisia "jumppia" työikäisille vuodesta 2001. Sain kaksi lasta 2011/2013, jolloin myös liikunnanohjaukset poistuivat vauva-arjen tieltä ainakin osittain . Sain nyt mahdolisuuden viime keväänä pitää työpaikallani jumppia, jotka on helppo toteuttaa myös kotiolosuhteissa. Nyt alkaakin taas heräämään into liikunnanohjaukseen, joka perustuu yhdessä liikkumiseen ilon kautta ja kaikkien peruskuntoon sopivalla tahdilla. 


Yhteenvetona siis tästä, että minusta jokaisen tulisi itse miettiä mikä liikuntatapa tuo itselleen hyvää oloa. Ei kannata kuitenkaan heti luovuttaa, jos kyseinen liikkuminen ei heti kiinnosta. Eikös sitä ruokaakin pitänyt maistaa ainakin kymmenen kertaa, että voi sanoa tykkääkö vai ei ;) Eli vinkki kolme rentoutumiseen:

3) Täytyy itse miettiä mikä sopii itselle. Älä vertaa kaverin treenimääriä tai tapaa liikkua!

Arkiliikkuminen, mindfullness ovat siis tärkeitä työstäpalautumisen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä. Mindfullnesin on tutkittu olevan yhteydessä myös henkilön oman resilienssin ja tarmon kasvattamiseen (Aikens ym. 2014), mutta tästä ensi kerralla.

Nyt ylös ja ulos nauttimaan syksyn sadosta. 

Käy kurkkaamassa mun instatiliä @work.life.wellness /Jenni Rinne, jossa ehdotan pientä taukojumppaa töihin tehtäväksi pari kertaa päivässä ulkona taikka sisällä....mutta mielummin ulkona :)

Hyvinvointia palautumisesta

Work.Life.Wellness työstä palautumisen näkökulmasta

Tässä tulee blogini toinen kirjoitus. Kiva, jos olet alkanut lukemaan sitä. Tavoitteeni on kirjoittaa tänne tietopohjaista sekä välillä vähemmän tietopohjaista asiaa kerran viikossa. Jos sinulle tulee mieleen asioita, joista haluat kirjoituksia, niin kommentoi kirjoituksen alle. Kaikki asialliset kommentit ovat tervetulleita. ISO KIITOS!

Minusta kaikki hyvinvointi eli tämä WELLNESS perustuu siihen, että jokainen henkilö tulee itse tietoiseksi siitä, mistä asioista itselleen kumpuaa hyvää oloa. Minulle auttaa se, että tiedän erilaisia hyvinvointiteorioita ja sovellan niitä omaan elämääni sopivaksi. Työskentelen itse terveysalan opettajana, jossa työ on välillä hyvin itsenäistä sekä tulee helposti kotiin. Siksi tänään aiheena työstä palautuminen. 

Lähdetään tarkastelemaan työstä palautumista Sonnentag & Fritz (2007) työstä palautumisen kokemus- mittari avulla:

TYÖSTÄ PALAUTUMINEN= OMA KOKEMUS SEURAAVISTA ASIOISTA:

1) Psykologinen irroittautuminen

- Miten työ pystytään jättämään ns. työajalle

2) Rentoutuminen

- Miten teet asioita, jotka koet rentouttaviksi

3) Tiedon/taidon Hallinta (Mastery)

- Miten pystyt oppimaan uusia asioita sekä saamaan uusia haasteita ja näkemyksiä

4) Kontrolli

- Miten koet olevasi asian päällä eli miten tietoisesti teet asiat itsellesi sopivalla tavalla

Otetaan tänään tarkasteluun kohta 1) Psykologinen irroittautuminen työstä.
Se viittaa siihen, että kaikki työhön liittyvät asiat unohdetaan työpäivän jälkeen. Tämä on haaste henkilöille, joilla on psykologisesti kuormittava työ (kuten vaikka sosiaalityöntekijä lastensuojelussa) tai työt tehdään osittain tai kokoaikaisesti kotona. Tämä vaatii sitä 4. kohdan kontrollia eli asian päällä olemista ja itsesäätelyä asian suhteen. Jos kohta 1) epäonnistuu altistumme työperäiselle stressille. Erään tutkimuksen mukaan (Sonnentag and Bayer 2005) 1) kohdan onnistuessa työntekijät ovat illalla nukkumaan mennessään paremmalla tuulella...eikö olekin loogista ja hauskaa ;)

Tässä viisi vinkkiä miten psykologisesti irroittautua työstä:

1) Kohta 2) RENTOUTUMINEN on erittäin tärkeä! Eli ei toista ilman toista, teorian kaikki kohdat linkittyvät yhteen.
2) Älä vastaa työpuhelimeen (laita se kiinni!)
3) Älä katso työsähköpostia (yleensä johtaa toimenpiteisiin...emme halua enää toimia, vai mitä?)
4) Harrasta tietoista ajattelua. Jos työasia tulee mieleen, siirrä se ystävällisesti toisaalle. Tässä mindfullness harjoitukset ovat apuna.
5) Jos työsi on kotonasi, niin pidä työhön liittyvät asiat vaikka toisessa huoneessa

Eli psykologinen irroittautuminen on käsky POIS AJATUKSISTA! 

Menemme seuraavaksi kohtaan 2) rentoutuminen. Luonnossa liikkuminen ja liikunta ovat erinomainen tapa vähentää stressiä ja irroitautua työstä. Liikunta ei tarkoita vain 10km juoksua, vaan voi olla kävelyä, pyöräilyä, sienestystä jne. jne. Tästä puhun seuraavassa blogikirjoituksessani ja paljastan senkin, että olen ohjannut erilaisia "jumppia" harrastuksenani lähes 10 vuoden ajan :) 

Opettajan läksy seuraavaan kertaan. Mieti miten itse rentoudut?