Armollisuutta mennyttä ja tulevaa kohtaan

Vuosi lähenee nyt loppuaan, ja silloin katseet kääntyvät luonnollisesti kohti tulevaa reflektoiden myös menneitä tapahtumia. Vuosi on ollut kaikenkaikkiaan erittäin poikkeuksellinen. Miten meni siis omasta mielestä? Kun näitä asioista pohtii, on hyvä olla itselleen armollinen. Osa asettaa ehkä uusia tavoitteita vuodelle 2021 tai  toiset menevät  Vesalan sanojen mukaan kohti "Uusia unelmia". On kuitenkin ihan tervettä myös pohtia mikä meni kyseisessä vuodessa hyvin, ja mitkä asiat ovat ihan hyvä säilyttää ennallaan. Ihminen kun kaipaa myös pysyvyyttä ja armollisuutta sille, ettei kaikkea tarvitse aina muuttaa, ei edes työelämässä!

Ulkoilu ja Latte - melko hyvä yhdistelmä

Sinäänsä meni ihan hyvin, koska en rikkonut yhtäkään Uuden Vuoden 2020 lupausta, koska en sellaisia tehnytkään. Ulkoilin enemmän, nipotin vähemmän ja join kahvia. Koronakeväällä opin paljon uusia opetusmenetelmiä, menetin hermot lasten leikkiessä Teams-sovelluksen taustalla, kun yritin selvittää seksuaaliasioita hoitotyössä. Parasta oli kuitenkin käydä katsomassa sammakonkutua lammella päivittäin aina työpäivän lomassa. Kesä antoi koronasta hieman huilia ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni pienestä kesämökistä. Syksyllä aloitin opetustyöt tiukemmilla hygieniamääräyksillä siirtyen hybridimallista täysin etään, eli opetussuunnitelmia tein yhteensä kolme. Onnistuinko, no suht ok voisin sanoa. Olen oppinut myös sen, että ok on välillä riittävän hyvä.

Koska istuminen tappaa, niin vaihdoin asentoa!

"Ok on välillä riittävän hyvä!"

Opin myös paljon työhyvinvoinnista, suurimpana sen, etten tiedä siitä paljoakaan! Minusta tärkeintä onkin huomata, ettei missään asiasssa voi olla täysin asiantuntija ja asiat muuttuvat ajassa ja kontekstissa. Opin vahvasti sen, että jos työhyvinvointia mitataan kerran vuodessa, ei voida mitenkään päästä kärryille ajankohdasta, missä mättää eniten ja mitkä asiat. Opin, että tarvitaan joustavampia arkimittareita työhyvinvoinnin seuraamiseksi ja toimia sen edistämiseksi. Opin, ettei työhyvinvointia saa unohtaa hetkeksikään, ei edes koronasäästöissä. Harmillista kyllä, että monet organisaatiot ovat säästäneet juurikin tästä tutkimustulosten huutaessa työhyvinvoinnin merkityksestä mm. työn tuottavuuden näkökulmasta. Itselle ei tuota pahaa mieltä erinäiset joulumuistamiset tai niiden antamatta jättäminen. Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen on erittäin tärkeää. Mitä sillä tarkoitan...no esimerkiksi yhteisöllisyyden tukeminen, työkuorman tasainen jakautuminen koko vuoteen, positiivinen ja innovatiivinen ilmapiiri, esimiestuki ja oman itsensä kehittämismahdollisuudet omian tavoitteiden mukaisesti!

Maskilla mennään taas

 "Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen 

on erittäin tärkeää."

Minulta on kysytty erilaisista etätyöhön liittyvistä hyvinvointimahdollisuuksista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että MINÄ itse olen oman onnellisuuteni avain ja sitä voi monet ulkoiset asiat tukea, mutta sitä onnea ei kukaan voi minulle antaa. Olen oikeastaan aika väsynyt, koska opiskelu vie paljon energiaa, mutta samalla erittäin kiitollinen. Kiitollisuuden pohtiminen lisää tutkitusti työhyvinvointia, ja sitä on joskus hyvä pohtia aloittaen vaikka kysymällä itseltään: "Mistä juuri nyt olen kiitollinen?" Etätöissä omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa, koska ei tule samalla tavalla pidettyä ruokataukoja, käveltyä kahvinhakureissulla tai julteltua työkavereiden kanssa käytävillä. Olen tehnyt kaikki etätyöhyvnvointiin liittyvät mokat, ja ne ovat kostautuneet huonoilla yöunilla ja huonolaatuisena työjälkenä. Nyt kalenterissa lukee: PIDÄ JENNI RUOKATAUKO!,  ja älykello piippaa, koska pitää venytellä lonkankoukistajat, koska en muuten pääse hetken päästä enää ylös.

Kiitollinen tästä karvaturrista

Toivottavasti sinulla oli ainakin ihan kohtuullinen vuosi ja toivon unelmiesi ja tavoitteidesi toteutumista vuodelle 2021!

Lämmintä Joulua!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Hyvinvoivan etätyön johtaminen

Pitkään olen vältellyt tuottamasta uutta etätyöaiheista tekstiä blogiini. Viimeksi keväällä kirjoitin oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyöpäivässä. Osalla suomalaisista etätyöt ovat jatkuneet keväästä tähän päivään asti, osa on ollut välillä töissä ja osan työ ei vain taivu etätyöksi. Ovatko juuri nämä EI etätyötä tekevät onnellisempia? Kävin kevään kirjoituksessani läpi omista lähtökohdistani etäyön plussia ja miinuksia. Nyt olen palannut takaisin töihin töihin, mutta en kuitenkaan normaaliin. Kasvomaskia tulee pitää jatkuvasti työpaikalla, ylimääräisiä kontakteja vältettävä ja mielen valtaa fiilis, että on jatkuvasti alttiina vaaratekijöille. Onko tämä kuormittavaa, KYLLÄ ON! Nyt olen alkanut kaipaamaan takaisin etätöihin, jossa oltiin kuitenkin ihan reilusti ja sovitusti kodin turvassa ja sait suunnitella työt sopimaan tähän muottiin. Nyt ei koskaan tiedä, koska suunnitelmat muuttuvat. Projektit peruuntuvat, suunniteltava uudestaan jne. 

ETÄTYÖKIRJA -suunnittele, sovi ja tee ( Grace, P 2020, toim. Heiskanen, S.)

Minulle toimitettiin kotiin etätyökirja. Ajattelin saavani uutta näkökulmaan etätyön mahdollisuuksiin, mutta tästä näkökulmasta kirja jäi hieman pinnalliseksi raapaisuksi. Kirja toimii sellaisena käyttöoppaana etätyössä huomioitavista asioista esimerkiksi johtajille, joiden alaiset eivät koskaan ole olleet etätöissä. Kirjan nimi olisikin voinut olla etätyön johtaminen, omasta ja organisaation näkökulmasta. Itselleni kirjassa oli liikaa itsestäänselvyyksiä ilman suurempia perusteluita, kuten kodin työpisteestä, häiriötekijöistä ja omasta itsestä huolehtimisesta (kuten käy kävelyllä, syö terveellisesti, pidä yhteyttä työkavereihisi jne.). Vaikkakin nämä asiat ovat minulle täysin itsestäänselvyyksiä, niin en siltikään niitä etätöissäni aina noudattanut, sillä KIIRE/liian tiukka aikataulutus. Jäi lounas syömättä, jäi ulos menemättä ja nivustaipeet huusivat hoosiannaa liiallisesta istumisesta, koska työpiste oli huono. 

Olinko huono johtamaan omaa etätyötäni?

Onko näin kenties käynyt sinulle? 

Kirjan lopusta löysin itselleni mielenkiintoisia asioita, joista osa ennestään tuttuja, nimittäin hyödyllisiä työkaluja etätyöpäivään. Oli ajankäyttötyökalua, nettisivujen bling bling äänien esto-ohjelmia, tiimihallintaa ja hyvinvointiaplikaatioita. Pitäisiköhän organisaatioiden managementin enemmän pohtia näiden työkalujen mahdollisuuksia lisätä työhyvinvointia etätöissä? Oletetaanko organisaatiossa, että nämä asiat osataan jo? Onko organisaatiokulttuuri sellainen, että kaikkeen tulee reagoida heti eikä kolmen päivän päästä? Näistä varmaan olisi hyvä keskustella, että mitä työntekijöiltä odotetaan.

Ehdottomasti MUST etätyöpäivässä - ULKOILU!

Koen olevani melko hyvä johtamaan työtäni, mutta täytyy sanoa, että mikään ominaisuus minullakaan ei estä uupumisen kokemusta työstä, jos työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa tai työt kasautuvat. Silloin ei ehdi työn lomassa pitämään hyvinvoivia hetkiä, kuten vaikkapa ulkoilla tai pitää ruokataukoa. Minusta etätyön johtaminen vaatisi todellakin kirjan sanojen mukaan suunnittelua ja sopimista. Ei etätyössä voida olettaa, että ihmiset jaksavat käydä yhtä pitkiä palavereita tai koulutuksia kuin lähikontaktissa, sillä lähes kaikki sosiaalinen vuorovaikutteisuus on otettu siitä pois. Tulisi avoimesti sopia kuinka paljon on riittävästi, suunnitella se hyvin ja sitten toteuttaa. Toivoisin etätyön johtamiseen työkaluja, jotka lisäisivät työhyvinvointiani, kuten ulkoilua. Tämä lähtee organisaatiokulttuurista, mihin halutaan panostaa. Onko ok lopettaa palaveri 15min aikaisemmin ja käyttää tämä aika happihyppelyyn? Onko ok suunnitella päivään työajalla tehtäviä taukojumppia? Onko ok, että sähköposteihin vastataan kaksi kertaa päivässä? Nyt joku voisi naurahtaa yksinkertaisille kysymyksilleni, ja näin toivon, sillä oletetavasti työpaikallasi on silloin nämä asiat huomioiva ilmapiiri.

 Lisää keskustelua organisaatioiden hyvinvointikulttuureista tarvitaan. 

Ihmiset uupuvat, sijaisia uupuneiden tilalle ei ehkä oteta, koska korona. Hyvinvointiin panostaminen nyt jos koskaan ei  ole turha keskustelu.

Huonossa taloustilanteessa se on pitkäaikainen sijoitus!

Mistä aiheista kenties haluaisit kirjoituksia? Kerro ihmeessä!

Hyvää loppusyksyä!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Psykologista pääomaa etsimässä

 Toivo  

Optimismi  

Sinnikkyys  

Itseluottamus 

Psykologinen pääoma koostuu neljästä yllämainitusta elementistä, ja käsite  juontaa juurensa USA:n professori Luthansin määritelmästä 2000 -luvun puolelta, jolloin  positiivinen psykologia on päässyt kukoistamaan. Tämä PsyCap eli Pshychological Capital määrittelee organisaation työntekijöiden pääomaa, joka ei näy vuosittaisessa tiliotteessa, mutta edistää työn tuottavuutta ja erityisesti työhyvinvointia.

 

Onko tällainen positiivinen psykologia sitten mistään kotoisin tai voiko pessimisti samaistua näihin ajatuksiin? Itse olen sitä mieltä, että tarkoituksenaan hyvää tuoville asioille tulee antaa mahdollisuus ja samalla hyväksyä se tosiasia, että kaikki ei ole kaikille. Katsotaanpas, mitä näistä käsitteistä ajattelen ja toivon, että mietit samalla mitä ne tarkoittavat sinulle.

TOIVO 

Tässä työhyvinvoinnin kontekstissa toivolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että onko tässä mahdollisuuksia saada itselleen tärkeitä asioita työssä/omassa elämässään, näenkö polun metsän keskellä? Itselläni on käynyt kerran se tilanne, että tämä polku ei oikeen enää näyttäytynyt selkeenä ja olin vähällä uupua. Tässä auttoivat minua läheiset työkaverit.

OPTIMISMI

Pessimisti ei pety, mutta pettyykö optimisti? Itse olen melkolailla realisti, mutta myös koen olevani optimisti ja todellakin petyn usein, asioihin, itseeni ja muihin ihmisiin. Luthans määrittelee optimismin yksinkertaisimmillaan ominaisuudeksi, jolloin ajattelee enemmän hyvää kuin pahaa tapahtuvan ja tulevaisuus näyttää positiiviselta. Työelämän myllerrykset ovat optimisteillekin rankkaa, mutta jonkinlainen usko siellä on, että tästä seuraa jotakin hyvää.

SINNIKKYYS (resilienssi)

Työelämässä sinnikkyys näyttäytyy saamalla omat suunnitelmansa toimimaan tavalla tai toisella vastoinkäymisistä huolimatta. Tämä on meille suomalaisille tuttua ajatellen meidän käsitettä "SISU". Sisu ja sinnikkyys on melkolailla samaa tarkoittavia asioita. Itse koen sinnikkyyttä töissä omien opiskelijoideni seurassa saaden opetettua jonkin haastavan aiheen (kuten insuliiniin liittyvät asiat) hyvin, niin että opiskelijat kokevat oppimisen iloa. Välillä tämä vaatii paljon ponnisteluja, mutta on sen arvioista. Sinnikäs ihminen on työpaikallasi todennäköisesti se "vahva" persoona sanan hyvässä merkityksessä (ei siis tallo muita alleen). 

ITSELUOTTAMUS

Luottamus on minäpystyvyyden kokemista, luotan siihen, että minä osaan tämän vaikka seisoisin yksin kuin tatti tunkiolla. Tämä on selkeästi minun heikoin lenkkini. Joudun usein varmistamaan työkavereiltani, että olenhan nyt tässä asiassa oikeilla jäljillä.  Työkaverini onneksi osaavat suhtautua tähän hieman huumorilla ja jaksavat vahvistaa itseluottamuksen ja minäpystyvyyden kokemistani. Hyvän itseluottamuksen omaava ihminen ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan tekee niistä Elastisen sanoin "Vastoinkäymisistä Voimaa"!

Psykologinen pääoma tuottaa työnantajalleen rahaa, jos he ovat kiinnostuneita siitä, sen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Toivoa sopii.

Ensikerralla käsittelen etätyökirjaa, jonka sain lahjaksi Aula & CO kustantajalta (ei kaupallinen yhteistyö). Mitä ottaisin kirjasta omaan päivittäiseen arkeeni ja mitä ehkä en?

Ja nyt viikonlopun viettoon. Mukavia syyspäiviä sinulle!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Hyvinvointia etätyöpäivään

Suuri osa siirtyi poikkeusoloissa etätyöhön, mukaanlukien minä. Oman mausteensa siihen on tuonut lapseni, jotka ovat täällä kanssani etäkouluilleet. Etätyön ja perheen yhteensovittaminen on luonut haasteensa, ja tämä ei toimisi ajatuksella: "Istu 8-16 koneen ääressä ja sitten sulje se!". Omat esimieheni ovat olleet joustavia ja ymmärtäneet, että etätyön yksi mahtavimmista mahdollisuuksista on juurikin joustavuus sekä autonomia päättää miten sen työn suunnittelee ja toteuttaa tietyin reunaehdoin. Hyvin on mennyt, tai niin hyvin kuin tässätilanteessa osaan ja pystyn. 

Hyvinvoivan etätyöpäivän avaimet, mitkä ne ovat? Reunaehtona on tässä autonomisuus, jolloin työntekijälle annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa osittain työpäivän kulkuun. Olen lukenut erilaisia työhyvinvointi-interventiotutkimuksia, joiden tarkoituksena on lisätä työntekijän voimavaroja suhteessa työn kuormittavuuteen. Tutkimusten valossa olen koonnut hyvinvoivan etätyöpäivän, joka minulla näyttää tältä:

Klo 7.00 aamu lähtee aamupalalla, johon aina kuuluu kahvi, olkoon se sitten hyvä vai huono asia, tutkimustuokset ovat erittäin ristiriitaisia. Uskon kohtuukäyttöön :) Vastaan samalla sähköposteihin ja wilma-viesteihin.

Klo 8.00 Hoidan lapsille aamiaiset ja heidän kouluhommat käyntiin

Klo 9.00 Näen opiskelijani Teams-sovelluksessa ja kysytään kuulumiset. Vuorossa on omat esitykset omasta leikkauspotilaasta. Mitoitin ihan liian lyhyen esitysajan, koska he olivat tehneet ihan huippuesitykset! Olimme Teamsissä yli kaksi tuntia. Pakko tehdä samalla jumppaliikkeitä. 

Klo 12 syömme lasten kanssa lounasta, itsetehtyä, koska kaupungin lapsille tarjoama valmisruokapaketti ei ole saanut kannatusta perheessä :/ Siitä lounaan jälkeen ehdoton ulos! Pieni 15 minuutin happihyppy voi jo saada kehossa palautumista aikaan. Keskittymiskyky paranee ja aivot jaksaa työssä paremmin. Samalla pysähdyn poikani kanssa kuuntelemaan mustarastaan laulua ja teen viisi kertaa syvähengityksen, jonka olen oppinut suorittamaan Joogassa.

Klo 13 tarkistan lasteni tehtävät ja he jäävät ulos leikkimään. Alkaa verkossa tapahtuva tietotesti, jonka ohjeistus käydään Teams-alustalla läpi. Testin jälkeen palautteet ja sitten päivän opetussessiot ovat tehty.

Klo 14.30 alkaa työpaikan kokous. Olen liian vähän ollut ulkona, niin päätän lähteä napit korvissa kokousta kuunnellen koiralenkille. Kun pitää katsoa kokouksessa esitystä, niin istahdan kivelle ja zoomaan ruutua isommaksi kännykästä, hyvin onnistui!

Klo 16 teen pientä kehonhuoltoa, koska istumatyössä minulta menee jumiin niska-hartiaseudun lisäksi lonkankoukistajat. Hoidan näitä mutjuttimella ja armottomalla rullalla.

Klo 16.30 jatkan päivää tarkistaen tehtäviä, vastatessa sähköposteihin (tätä tulee tehtyä vähän jokavälissä). Ehdin vielä suunnittelemaan hieman tulevia työtehtäviä.

Klo 18 päivällistä ja tietokone kiinni. Jos jatkan työasioita tämänjälkeen unenlaatuni on tyydyttävä tai huono. Tämän olen oppinut suuntokelloa ja ennenkaikkea kehoani kuunnellen.

Olen multitaskauksen sanansaattaja ja monet asiat teen yhtäaikaa. Olen tässä samalla pessyt pyykkiä ja tyhjentänyt tiskikonetta yms. Se ei ole haitannut työtehtäviäni ollenkaan. Yksi työkaverini kertoi siivonneensa kokouksen aikana koko asunnon, ja keskittyen paremmin kuin koskaan.

Mitä opin? Kun tietoisesti panostan omaan jaksamiseeni päivänaikana, se on parempi. Toki tulee hektisiä päiviä, ja en ole suunnitellut taukoja sinne etukäteen, niitä en myöskään pidä niin herkästi. Näiden päivien jälkeen yritän mennä pitkälle kävelylenkille vaikka lempimusiikkiani kuunnellen. Yritän tällä toimella mahdollistaa paremman unenlaadun. Näin vanhemmiten uni alkaa olemaan iso asia ;) Toivon, että työelämä siirtyy enemmän kuuntelemaan työhyvinvointia ja lisäämään työaikaan usemammin taukoja, lyhyetkin riittävät. Jokaisen päivärytmi on myös erilainen. Jos saa tehdä asioita omassa tahdissaan tietyin reunaehdoin, niin hyvinvoitiakin tulee lisää. 

Etätyössä työyhteisö on kaukana, mutta onneksi kävelyllä olen nähnyt niitä tärkeitä akun lataajia ja lisäksi saanut virtuaalisesti olla yhteydessä. 

Kiitos, kun olit mun päivässä mukana ja jaksamista sun etätyöpäivään. Laitan videoita mun instagramiin, josta voit saada vinkkejä harjoitteisiin työpäiväsi aikana :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Etätyön PROS and CONS

Uudet korvikset piristää opiskelijoita Teams-luennoilla ;)

Olemme eläneet erilaisessa Suomessa reilun kuukauden verran, jossa katsomme uutisia ja mietimme mitähän huominen tuo tullessaan. Monelle ihmiselle ajanjakso on juurikin haastavaa sen vuoksi, ettei pysty suunnittelemaan omaa lähitulevaisuuttaan kovinkaan tarkasti. Ajanjakso on ollut myös työnteon kannalta hämmentävä, osalla on ollut kädet täynnä töitä ja osa on jäänyt työttämäksi, osa on opetellut uusia tapoja tehdä työtä. Etätöissä on ollut iso osa ihmisiä, jotka muuten eivät etätyötä tee, kuten esimerkiksi opettajat.

Otin tässä sunnuntaina itselleni aikaa pohtia etätyötä ja sen tuomia etuja, toki myös haasteita. Olen keskustellut monen uuden etätyöläisen kanssa miten etätyö koetaan, ja olen huomannut miten yksilöllistä ja elämäntianteesta riippuvaa asian kokeminen on. Löysin tieteellisen julkaisun (Tustin , 2014), jossa oli tehty etätyön hyödyistä ja haitoista yhteenvetoa tutkimuksen taustaksi. Lisäksi artikkelissa on manittu johtamisen näkövinkkelistä etätyön mahdollisuuksista ja haasteista, mutta paneudun nyt enemmän työntekijän perspektiiviin. 

Teams-palaverissa mobiilisti nauttien ulkoilmasta

Plussat:

+ työ on autonomisempaa

+ kodin ja työn yhteensovittaminen helpompaa

+ työympäristö on viihtyisämpi

+ työmatkoihin ei mene aikaa

+ joustavasti vapaa-ajan harrastuksia työn lomassa

+ työ on tuottavampaa

Lasten tarpeiden huomiointi keskellä omaa työpäivää on todella haastavaa

Miinukset:

- toisaalta sitten tulee konflikteja perheen ja työn sovittamisen kanssa 

- oman osaamisen kehittäminen ja kehittyminen/eteneminen työssä

- kollegiaalisuuden vähyys, kontaktit minimalistiset, ja tunne ettei kuulu työyhteisöön

- jopa tunnetta eristäytyneisyydestä

- tekee liikaa töitä, enemmän mitä tekisi työpaikalla

- etätöistä aiheutuneet kulut kotitoimistossa työntekijälle itselleen

Näitä plussia ja miinuksia katsoessani huomasin olevan suurimmalta osin ihan samaa mieltä. Multitaskaamisen koettu hienous on erityisesti tullut esille myös muiden kollegoideni jutuista. Kuinka mukavaa on, että työpäivään saa mahtumaan ruuanlaittoa, opetusta, tehtävien tarkistusta ja pyykin pesua. Kun työpäivä päättyy, ei tarvitse kaikkea tätä illalla tehdä. Toki elämme aikaa nimeltä "KORONA", joten tämän vuoksi monilla on haasteena kotona olevat koululaiset sekä sitä pienemmät lapset. Miinuksena voisinkin mainita nyt tuon konfliktin perheen ja työn sovittamisen välillä, kun eskarilaisen kanssa tulee tanssia kakkiaisen tahtiin ja tokaluokkalainen pyytää samalla apua marionettinuken tekoon ja omassa TEAMS-palaverissa olisi aiheensa seksuaalisuus hoitotyössä. 

Aamun ohrapuuro taittuu myös rieskaksi keskellä työpäivää

Miten työmaailma muuttuu Korona-pandemian jälkeen? Uskon, että muuttuu paljon etäämmäksi. Tasavallan presidentti peräänkuulutti henkistä läheisyyttä, ja sitä mielestäni Suomen kansa on onnistunut luomaan mediassa ja työyhteisöissä. Etätöissäni en ole kokenut yksinäisyyttä, enkä eristäytyneisyyttä (miten nyt muuten ollaan eristyksissä jatkuvasti). Tässä olisi nykyisille ja uusille johtajille myös uusi osa-alue hallittavaksi aiheella "Työyhteisön etäjohtaminen ja yhteisöllisyyden ylläpitäminen etänä".

Seuraavalla kerralla jatketaan tästä aiheesta keskittyen työhyvinvoinnin ylläpitämiseen etätyössä.

Jaksamista kaikkien arkeen...

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness