Tässä taannoin julkaisin jutun työminän kehittymisestä. Sivulauseista pystyi moni huomaamaan, että olen käynyt läpi muutoksia, jotka ovat johdattaneet minut tähän päivään voidakseni hyvin. Ajattelin kirjoittaa aluksi suunnitelmallisuudesta ja sen yhteydestä työhyvinvointiin, mutta vaihdoin nopeasti aihetta löydettyäni tämän mielenkiintoisen tutkimuksen: "Do I feel ill because I crave for work or do I crave for work because I feel ill?" (Wojdylo ym. 2016). Tässä tutkimuksessa pohditaan itsesäätelyn ja työnarkomaanin välistä yhteyttä ja hyvinvointia.
Henkilö, joka himoitsee työtä eli on ns. työnarkomaani määritellään neljän kategorian kautta (anteeksi huono suomennus jo valmiiksi):
1) työn tekeminen on pakonomaista
2) itsensä hyväksyntä tulee työn tekemisen kautta
3) ennakoidaan helpotusta negatiivista tunteista, jotka tulisi työnteon laiminlyönnillä
4) neuroottinen perfektionismi
Eli jos näistä neljästä kohdasta joku kolahti, niin voi olla, että olet työnarkomaanin polulla. Voit käydä testaamassa TÄSTÄ Bergenin työriippuvuusasteikosta, että pitäisikö olla huolissaan? :)
Kävin tänään taas metsässä kävelyllä ja ihailin syksyn värejä. Olen pyrkinyt tähän lähes päivittäin. Tämä on siis jonkinasteista mindfullnesia, jonka on tutkittu auttavan työstä palautumiseen. Minulle tämä keino on myös olla tekemättä töitä taikka näitä tutkimushommia. Pidän yleisesti ottaen työstäni opettajana ja pidän tutkimushommista, joten on vaikeaa rajata työaikaa niiden asioiden osalta joista pitää. Huomaan kuitenkin uupuvani, jos teen niitä mukaviakin asioita liikaa. Minun kohdallani työnarkomaanikäsite ei ole enää relevantti eli ei tarvitse enää olla huolissaan :) Sitä ei ole syytä silti unohtaakaan, ettei se sitten hyppää huomaamatta eteeni metsäpolulla.
Suomalainen kulttuurimme ihannoi uurastajia, joten ei ole ihme, että saamme hyväksyntää työtä tekemällä. Alkoholismi on helppo tuomita olemaan erittäin huono asia ja epäedullinen yksilön ja hänen läheistensä terveydentilalle. Mielenkiintoinen yhteiskunnallinen kysymys nouseekin siitä, jos on koukussa työhön, onko tämä sitten sallittavaa taikka terveellistä? Se kuka tekee eniten töitä tai on uupuneinen saa jonkin ihmeellisen palkinnon??!!
Minunkin tulee varoa itseni ruoskimista työn/treenien kautta saadakseni paremman minäpystyvyyden tunteen. Ja kyllä minulle tulee parempi mieli työtä tekemällä; ennemmin teen paljon töitä, kuin mietin että minun pitäisi tehdä (negatiivisen tunteen ennakointi). Eli kohta 2 ja 3 pätee osittain edelleen minuun. Joskus ne olivat nuo kaikki neljä. Nykymaailman työelämässä kun ei pärjää ollakseen neuroottisen perfektionisti ilman että uupuu sen työtaakan alle. Viisaammat ovat sanoneetkin, että se 70% riittää :)
Entä itsesäätelyn ja työnarkomaanin välinen yhteys ja hyvinvointi? Itsesäätelyä voidaan tutkia monesta näkökulmasta, mutta edellä mainitsemassani tutkimuksessa itsesäätelyllä tarkoitettiin ihmisen kykyä säädellä negatiivisia ja positiivisia kokemuksia. Otetaan esimerkki: Saan työstäni negatiivista palautetta. Miten pystyn tämän käsittelemään, reflektoimaan ja päästämään siitä myös irti? Mitä parempi tämä itsesäätelymekanismi on, sen vähemmän on uhkaa on joutua työnarkomaanin polulle ja sen vähemmän ihminen kokee psykologista stressiä ja saa lisää hyvinvointia työelämäänsä ja samoin muillekin elämänsä osa-alueille.
Minun piti eilen mennä CrossFit treeneihin ja peruin sen mennäkseni tyttäreni kanssa vaateostoksille. Ajattelin että treenaan kovin sitten kotona myöhemmin. No meninkin sitten 2km pikkuhölkälle ja tein 10min core treeniä kotona. Ei siis mennyt kuten olin suunnitellut. Poikani olisi tähän todennut, että "HUONOSTI MENI ÄITI!" Tämä on nyt vain yksi pieni esimerkki siitä missä tarvitaan sitä negatiivisten tunteiden käsittelyä huonosti menneen tehtävän suorittamiseen.
Minunkin tulee varoa itseni ruoskimista työn/treenien kautta saadakseni paremman minäpystyvyyden tunteen. Ja kyllä minulle tulee parempi mieli työtä tekemällä; ennemmin teen paljon töitä, kuin mietin että minun pitäisi tehdä (negatiivisen tunteen ennakointi). Eli kohta 2 ja 3 pätee osittain edelleen minuun. Joskus ne olivat nuo kaikki neljä. Nykymaailman työelämässä kun ei pärjää ollakseen neuroottisen perfektionisti ilman että uupuu sen työtaakan alle. Viisaammat ovat sanoneetkin, että se 70% riittää :)
Entä itsesäätelyn ja työnarkomaanin välinen yhteys ja hyvinvointi? Itsesäätelyä voidaan tutkia monesta näkökulmasta, mutta edellä mainitsemassani tutkimuksessa itsesäätelyllä tarkoitettiin ihmisen kykyä säädellä negatiivisia ja positiivisia kokemuksia. Otetaan esimerkki: Saan työstäni negatiivista palautetta. Miten pystyn tämän käsittelemään, reflektoimaan ja päästämään siitä myös irti? Mitä parempi tämä itsesäätelymekanismi on, sen vähemmän on uhkaa on joutua työnarkomaanin polulle ja sen vähemmän ihminen kokee psykologista stressiä ja saa lisää hyvinvointia työelämäänsä ja samoin muillekin elämänsä osa-alueille.
Minun piti eilen mennä CrossFit treeneihin ja peruin sen mennäkseni tyttäreni kanssa vaateostoksille. Ajattelin että treenaan kovin sitten kotona myöhemmin. No meninkin sitten 2km pikkuhölkälle ja tein 10min core treeniä kotona. Ei siis mennyt kuten olin suunnitellut. Poikani olisi tähän todennut, että "HUONOSTI MENI ÄITI!" Tämä on nyt vain yksi pieni esimerkki siitä missä tarvitaan sitä negatiivisten tunteiden käsittelyä huonosti menneen tehtävän suorittamiseen.
Voiko tätä itsesäätelyä sitten kehittää
vai onko se lapsuudessa opittu ominaisuus?
- tästä ensi kerralla
Jaksamista sun työpäivääsi!
Laita halutessasi kommentteja tänne tai minun SOME kanaville:
FACEBOOK/INSTAGRAM: @worklifewellness_jenni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti