HYVÄ ME!
Olen todella Minä Minä fani, eli kinnostukseni on ihmisen omassa hyvinvoinnissa ja sen edistämisessä. Fakta vaan on se, ettei tätä tapahdu työelämässä ellei ympäristö ole sen kehitykselle suopea. Työyhteisö kantaa tai kaataa riippuen miten kyseinen työyhteisö toimii. Olen kysynyt omilta opiskelijoiltani, jotka ovat valmistumassa hoitotyön ammattilaisiksi, että millainen työ kiinnostaisi valmistumisen jälkeen. Suora lainaus yhden opiskelijan vastauksesta: "Haluan sellaiseen työpaikan, jossa ei puhuta paskaa toisten selän takana, ja että siellä olisi hyvä fiilis." Eli pointtina olisi "Hyvä ME - henki".
 |
| Kippis hyville työkavereille! |
Olen lukenut viimeaikoina tutkimuksia työyhteisön kollektiivisesta minäpystyvyydestä (Guidetti ym. 2018) Siinä todetaan, että työn aiheuttaman uupumisen ennaltaehkäisyyn auttaa viime blogkirjoituksessa mainitsemani minäpystyvyyden kokeminen, mutta sen lisäksi tätä tukee kollektiivinen minäpystyvyys. Ihan maallikkona ajateltuna, tuetaan toinen toisiamme. Jos työpaikalla ei sallita virheitä ja ollaan liian ankaria toisilleen, niin uupumiseen johtava tie lyhenee. Työuralla tulisi jaksaa pitkäänkin, ja työyhteisön hyvinvointiin panostettaessa myös yksilöt voivat paremmin. Miksi siis työpaikoilta poistetaan helposti kaikki kepeän "mukava" yhdessäolo? Arkiset tauot työssä, pikkujoulut, yhteiset tapahtumat, teemapäivät jne. jää helposti rahapulan ja kiireeen runtelemaksi.
"oikein ihmettelen,
että onko tämä kaikki kiire todella tehokasta?"
 |
| Sama tavoite: Lyödään ykkösellä reikään :) |
Ja sitten on tämä esimies. Esimiestyötä on tutkittu paljon. Tuleeko olla kiva poliisi vaiko paha poliisi? Bakker ja Demerouti (2017) ovat kehittäneet sellaisen mallin, jonka mukaan työhyvinvointi muodostuu työ kuormittavuuden ja henkilön voimavarojen välisestä tasapainosta. Liian helppo - ei kiinnosta, liian haastavaa - alkaa ahdistaa. Esimiehen tulisi tuntea henkilöstönsä ja ottaa huomioon hänen vahvuutensa, ja siten myös antaa työntekijälle sopivan haastavaa tekemistä riittävän ajan puitteissa. Nykyään on niin kiire kaikilla jatkuvasti, että oikein ihmettelen, että onko tämä kaikki kiire todella tehokasta? Esko Valtaoja puhuu paljon tuleisuuden työelämästä ja siitä, miten ihmiset tulevaisuudessa eivät tee niin paljon töitä teknologian mahdollistaessa tämän...tiedä sitä sitten? Mutta jos tämä jatkuu tällaisena, uskon vahvasti siihen, että työntekijät eivät jaksa. Kannustaminenkin olisi kiva, kuulla että hyvin menee ja silleen - senkin on tutkittu lisäävän työntekijän voimavaroja työssä (Lambersky, 2016; Bogler ym., 2012).
Tämä kun on minun blogi, niin minulla on muutama ajatus työyhteisön hyvinvoinnin kehittämisestä ja ne tulevat tässä.
TOP 5 asiaa mitä haluaisin työyhteisöltä:
- Esimies johtaa maksimissaan 30 alaista, jotta hän voi oikeasti tuntea heidät ja heidän vahvuutensa. Hän voi pitää kehityskeskusteluja vuosittain eikä vaan siksi, että lomake tulee saada täyteen, vaan siksi että se hyödyttää häntä!
- Työyhteisössä on yhteiset pelisäännöt esimerkiksi sähköpostien lähettämisistä taikka kahvihuonekäytänteistä.
- Työyhteisössä olisi mahdollista päästä riittävän usein tauolle, mieluiten ulos taikka rauhalliseen tilaan. Nimierkillä, jos avokonttorit on nykypäivää, niin ihmisen aivot sanoo POKS siinä melussa (ja melun me opettajat ymmärretään).
- Työyhteisössä sallitaan epäonnistumiset ja osataan oppia niistä. Työkaverit tukevat ja auttavat, ja siihen on myös aikaa. Yhteisölliset teemapäivät lisäävät kollektiivista minäpystyvyyttä, eli niitä ei missään nimessä saa poistaa!
- Esimies on VAHVA = susilauman johtaja. mahdollistaa työntekijöilleen parhaat työskentelyolosuhteet ja puolustaa omiaan sekä antaa palautteen omilleen oikeudenmukaisesti ja tasavertaisesti.
 |
| Voitaisi palkata tämä kissa pitämään tsemppiä yllä työpaikoilla. Melkoinen katti oli :) |
Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 4/5 - Miten sun työympäristö?
Tule keskustelmaan mun kanssa vaikka somessa asiasta. Oletko jostain kenties erimieltä?
Jenni
Jenni
Instagram: worklifewellness_jenni & Facebook: work.life.wellness
