Työhyvinvoinnin mittaaminen

 Ihanaa kevättä!

Aivan mahtavaa on ollut huomata, kuinka taas valoa saa ja siitepölyä hengittää keuhkot täyteen. Luumupuussani on huikean ihanat kukat ja ulkona tarkenee ainakin välillä ilman toppatakkia. Kun tarkkailen luontoa, vaikkakin välillä vaan ikkunan ääressä, niin tulee itselle niin "pieni" olo, ja omat huolet ja murheet pääsevät sopiviin uomiinsa. Olen viimeaikoina joutunut taikka saanut pohtia oikein todenteolla, että mitä se työhyvinvointi oikein sitten on, ja miten sitä voidaan mitata.

Seuraavat johtopäätökset olen tehnyt työhyvinvoinnin mittaamisesta:

1) Työhyvinvointi tulisi määritellä aina omassa kontekstissaan, esimerkiksi eri ammattiryhmillä on erilaisia kuormitustekijöitä työssään.

2) Työhyvinvointia on vaikeaa mitata jokatapauksessa, ja että jos sen taakse menee, niin sitä ei voi mitata koskaan!

3) Työhyvinsointia mitattaessa, tulisi mittaajan kertoa tarkkaan että mitä työhyvinvoinnilla tarkoitetaan. Onko kysesssä työkykyindeksi, fyysinen terveys: vyötärönympärys ja rasvaprosentti vaiko kenties työtyytyväisyys?

Minä tutkin opettajien työhyvinvointia, ja tarkemmin vielä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä opettajia. Opettajien työhyvinvoinnin määrittelyyn käytän Professori Terhi Saarasen mallia (2007), jossa työhyvinvointi koostuu neljästä osa-alueesta, joissa jokaisessa tulisi vallita tasapaino voimavarojen ja kuormitustekijöiden välillä päästäkseen optimaaliseen työhyvinvoinnin tasoon. Nämä osa-alueet ovat lyhykäisyydessään: 1) yksilön voimavarat, 2) työyhteisö, 3) osaaminen, ja 4) työolot. Jokaista osa-aluetta tulisi mitata tarkemmin erikseen, jotta saadaan tarkempi kuva siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Jos halutaan tulosten pitkäaikaisseurantaa, olisi tärkeää tietysti mitata aina samoilla mittareilla (kuten kunta-alojen kunta10-kysely). Lisäksi olisi hyvä olla sellaisia lyhyitä välimittareita, joista saadaan vaikka neljä kertaa vuodessa tietoa, että missä työyhteisössä mennään tällä hetkellä.

Tutkin yksilön osa-aluetta opettajien työhyvinvoinnissa ja mittaan sitä seuraavien käsitteiden kautta: 1) yksilön voimavarojen ja työn kuormitustekijöiden tasapaino, 2) työn imu ja 3) palautuminen työstä. Uskon, että jos yksilö kokee omien voimavarojen (fyysinen ja psyykkinen terveys ja kunto) olevan riittävät käsittelemään työn tuomia haasteita, kokee työssään työn imua ja palautuu hyvin työpäivän jälkeen, menee yksilön osa-alueella melkolailla hyvin. Mittauksia tehdään tyypillisesti kyselemällä, mutta lisäksi on olemassa sykevälivaihtelut rannekelloista ja sormuksista, joista saa paljon tietoa esimerkiksi ihmisen fysiologisesta palautumisesta. 

Olen itse myös opettaja. Omassa työssäni eniten kuormittaa tällähetkellä opiskelijoiden henkilökohtaiset ongelmat ja haasteet, koronan aiheuttama yhteisöllisyyden puute ja lisäksi työmäärän epätasainen jakautuminen työviikoilleni. En pysty oikeastaan vaikuttamaan näistä mihinkään, mutta voin muuttaa omia tapojani suhtautua näihin ongelmiin, eli lisätä omia voimavarojani. Jos näin ei käy, enkä siinä onnistu, tulee uupuminen vastaan...ja kaukana se ei ole todellakaan ollut. Onneksi omia voimavarojani lisää työyhteisössäni omat "voimaihmiset", ja lisäksi teen kaikkeni oman terveyteni ja kuntoni eteen, että nuppi kestää työssä paremmin. Fyysistä voimaa työni ei vaadi, mutta fyysinen kunto auttaa kummasti jaksamaan myös henkisesti haastavissa tilanteissa.

Mitä ajatuksia työhyvinvoinnin mittaaminen tuo SINULLE ja miten sinä määrittelet oman työhyvinvointisi? Voidaan jatkaa keskustelua somessa :)

Seuraavan kuvan myötä, toivon sinulle leppoisia kevätpäiviä :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 2/5 - Minä, minun jaksaminen ja minun työpäivä

Minä, Minun jaksaminen ja Minun työpäivä

"Me, myself and I", taitaa olla nykypäivää. Yhteiskuntamme elää nyt melko individualistista aikaa, jossa otetaan kaikki yksilöinä huomioon. Keskustelu pyörii MINÄ-laatuajan parissa ja omissa vahvuuksissa. Ei siinä mitään, totta toinen puoli tässäkin. Työhyvinvoinnin yksi tärkeimmistä osa-alueista on juuri MINÄ eli SINÄ :) 

Miten jaksat töissä riippuu paljon myös omista voimavaroistasi. Muun muassa seuraavien MINÄ MINÄ asioiden on tutkittu lisäävän työhyvinvointia:

🍀Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

🍀Työstä palautuminen

🍀Työnimu

🍀Minäpystyvyys (itsesäätelymekanismi)

Fyysinen hyvinvointi koostuu monista asioista, kuten liikunnasta, ruokavaliosta, unesta jne. Näitä jokainen tekee tahollaan, mutta entäs näiden toteutuminen työpäivän aikana? Ihmiset tekevät keskimäärin 8h päivästä töitä, 8h tulisi suurinpiirtein nukkua, niin jäljelle jää 8h ns. vapaa-aikaa päivittäin. Jos työpäivän aikana ei tule juurikaan esimerkiksi liikkumista, niin kovin paljon pitäisi liikkua loput 8h, jotta saa esimerkiksi terveysvaikutteiset 10000 askelta täyteen. Puhumattakaan siitä, jos työpäivän aikana ei syödä terveellistä ateriaa. Miksi muuten ruokatauko on palkaton niin monissa työpaikoissa? Eikö se oli erittäin suuri osa työntekijöiden työhyvinvointia ja esimies haluaa että alaiset syövät terveelliset lounaan?

Psyykkinen hyvinvointi työelämässä tarkoittaa paljolti työperäisen stressin, ahdistuksen, uupumisen ja toisaalta työn ilon, tyytyväisyyden ja tarmokkuuden välimaastoa. Näissä psyykkisissä negatiivisissa tuntemuksissa usein on kysymys myös työsuojelullisista asioista. Psyykkiseen hyvinvointiin tulisi kiinnittää nykypäivää enemmän huomiota työpaikoilla ihan arkisilla ratkaisuilla. Tutkimusten mukaan työperäistä stressiä ja ahdistusta vähentää erilaiset mindfullness tyyppiset harjoitteet työpäivän aikana. Niille tulisi olla oma aika ja paikka työpäivän arjessa, jotta päivässä tulisi monta BRAIN BREAK -tilannetta päivässä. Tämmöisiä olisi esimerkiksi rauhallinen tila, musiikki, joogamattorentoutus sekä hengitysharjoitukset.

"Työhyvinvointiin satsaaminen tuottaa jokaista kulutettua dollaria kohtaan reilu 2,5 dollaria takaisin!"

Sain kunnian puhua Turun yliopistossa juurikin tästä aiheesta. Kuuntelijakunta oli pitkälti maisteriopiskelijoita, tulevia terveysalan opettajia. Siellä myös mietittiin omaa jaksamista ja kuinka paljon sitä pitää tehdä työtä kotona työpäivän jälkeen. Siitä tullaankin seuraavaan kohtaan:

Palautuminen. Olen kirjoittanut työstä palautumisesta ihan oman blogikirjoituksen, ja siihen pääsee klikkaamalla TÄSTÄ. Jos tehdään paljon töitä vielä työpäivän jälkeen, niin työstä palautuminen ei välttämättä ole riittävää. Tämä pitkään jatkuessa voi johtaa lopulta uupumiseen. Kaikki eivät myöskään tarvitse samanlaista palautumista. Ja on todettu, että palautumista tarvitsevat vähemmän ne, jotka kokevat työssään työnimua ja työn mielekkyyttä. Tässä ollaan vähän oravanpyörässä. Jos koet työnimua, niin työhyvinvointi lisääntyy, mutta voidaksesi kokea tätä työnimua, työn tulisi olla innostavaa ja mielekästä. Mutta jos se ei ole?

"Summa summarum: Hyvinvoivassa työyhteisössä koetaan enemmän työtyytyväisyyttä ja työnimua. Tämä taas lisää työn tuottavuutta...Vinkki vinkki työnantajille ;)"

Minäpystyvyys. Siis minä olen ihan käsi, kun kyse on takan/saunan taikka paljun pesän sytyttämisestä. Tässä tarvitaan onnistuakseen minäpystyvyyttä ja lisäksi toki tarvittavat tulen sytyttämisen välineet. Jos työntekijällä on kokemus siitä, että työ on hallittavissa ja työtehtävistä pystyy suoriutumaan kunniallisesti, syntyy työperäistä minäpystyvyyttä. Minäpystyvyys on luontaisesti parempi toisilla ja toiset taas tarvitsevat enemmän kannustusta. Ja tässäkin on esimiehellä ja koko työyhteisöllä suuri rooli!

"Jes, me tehtiin se!!!" - kutsutaan työyhteisössä kollektiiviseksi minäpystyvyydeksi. Tämä menee sitten seuraavaan aiheeseen eli työyhteisön hyvinvointiin.

Lopuksi summaan lyhyesti kolme asiaa, joita haluaisin työarkeen: 

1. Palkalliset ruokatauot, jotta oikeasti työntekijät söisivät terveellisesti.

2. Työpäivän aikainen liikkuminen osaksi arkea työajalla.

3. Keskittyminen yksilöllisiin jaksamiskysymyksiin enemmän...eivät kaikki työntekijät ole samanlaisia!

Ensi kerralla: Työhyvinvointi osana päivittäistä arkea osa 3/5 - Hyvä me!

Tule keskustelmaan mun kanssa vaikka somessa asiasta. Oletko jostain kenties erimieltä?

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?

Mihin se aika meni?

Lapsena ei voi odottaa, että aika kuluu nopeammin, yökyläilyt kavereiden kanssa, yksin kotona, seurustelu, ajokortti, yöelämä ja muutto pois kotoa. Mutta jossain kohtaa, en tiedä missä, aika alkoi mennä todella nopeasti. Kesän jälkeen tuli jo joulu ja sitten olikin  jo pääsiäinen. Lapseni kasvoivat vaipoista ulos ja mieheni päästä lähti karvat kohti leukaa. Olen haastatellut ajankulun kokemuksista eri ikäisiä. Poikani (6v.) sanoo, että onko 5 minuuttia pitkä aika? Äitini (60+) kaipailee kovin aikaa, kun oli neljäkymmentä: "Silloin elämä oli ihmisen parasta aikaa" ja  isoäitini ollessaan 90 vuotta sanoi minulle, että jos elää itselleen mielekkäällä tavalla, niin kulutettu aika tuntuu hyvin käytetyltä. Aika hyvin sanottu, vai mitä?

Monissa kuvissani seikkaileva Lyyli kasvoi hetkessä pehmolelusta koiraksi.

Sitten on tämä työelämä. Olen tehnyt erilaisia töitä, töitä joissa tulee katsottua kelloa useamman kerran päivässä, ja töitä joissa aika kuuluu kun siivillä. Työn imu on käsite 2000-luvulta, jonka mukaan ihminen työn imussaan ei huomaa ajan kulua ja kokee työnsä miellekkääksi (Scaufeli & Baker 2004). Työhön käytetty aika ei itsessään tuo työn tuottavuuteen lisäarvoa, vaan miten työn tekijä kokee työn imua työtä tehdessään (Okazaki ym. 2017)

Lähdin nyt aamulla Helsinkiin opettajaseminaariin kuuntelemaan muun muassa työhyvinvointiasiaa.

Nyt siis voisin edellä todeta, että jos koet työsi miellekkääksi, niin aika kuluu töissä nopeasti. Tämä ei varmaankaan ollut rakettitiedettä. 1) Positiivinen ongelma on siis, jos työssä aika ei riitä sen takia, että työ on miellekästä, mutta 2) työ voi olla myös liian kuormittavaa työkuorman ja ajankäytön suhteen, jolloin esimiehen tulisi puuttua työntekijän jaksamiseen. Ja kyllä, sekin on laissa säädetty. Mietin nyt tätä sen positiivisen ongelman kautta. Miten saa ajan sitten riittämään kaikkeen siihen tekemiseen, kun työn lisäksi voi olla opiskelua, toinen työ ja lisäksi läheiset, jotka ansaitsevat huomiomme. Tässä käytän apuna itsensäjohtamisen keinoja, joiden avulla reflektoit, seuraat ja palkitset itseäsi omasta toiminnastasi (Mezo 2009). Tässä on tärkeää pitää focus siinä mitä tekee. Työterveyslaitoksen julkaisu käsittelee ajankäyttöä asiantuntijatyössä (Toivanen ym. 2016) eli puhutaan työstä, jossa työnantaja määrittelee vaan ääriviivat työajalle. Nämä lähteet yhteensovitettuna sain seuraavat 10 vinkkiä ajankäytön hallintaan päivittäisessä tekemisessä.

Näihin voin itse vaikuttaa:

1) Hallitse keskeytykset (pois äänet sähköpostista tai puhelimesta)

2) Aseta itsellesi focuskello (teen nyt tätä hommaa 20 minuuttia ja en anna muiden häiritä)

3) Muista palkita itseäsi (oma kehu haisee ;)....mene vaikka kahville kun homma on tehty, kuuntele yksi biisi työtehtävän jälkeen ihan rauhassa jne.)

4) Työrauhan luominen (onko liikaa meteliä? Korvatulpat taikka yhteiset pelisäännöt työhuoneessa)

5) Tee itsesi kanssa kehityskeskusteluja. (Miksi teen työtäni?..voisinko tehdä muuta?)

6) Priorisoi työtäsi (älä hukkaa aikaa turhiin juttuihin...joihinkin 50% riittää ja panosta tärkeisiin se 80% ja erittäin tärekisiin 95%)

7) Usko itseesi ja puhu itsellesi kauniisti!

8) Nuku riittävästi

9) Älä keksi pyörää uudelleen, vaan kysy kaverilta (voi olla nopeampaa kysyä asiaa, kun käyttää asiaa sen selvittämiseen itse)

10) Aina ei tarvitse olla saatavilla...sano EI! 

Ja lopuksi. Mikään näistä edellisistä ei toimi, jos työssäsi on työyhteisön prosessit pielessä. Esimies on isossa asemassa osoittamaan työntekijälle työtehtävät ja niihin käytettävä aika. Jos aika ei riitä kyseisiin työtehtäviin, niin jotain tulee tehdä eritavalla. Tätä tulee miettiä yhdessä työyhteisön voimin AJAN kanssa. 

Ajanhallinta asiantuntijatyössä ( Toivanen ym. 2016).

Toivottavasti tämä herätti keskustelua ja ajatuksia. En vielä ole päättänyt aihettani seuraavalle viikolle. Saapi laittaa ehdotuksia Instaan tai faceen.

instagram: @work.life.wellness/Jenni Rinne

facebook: work.life.wellness

Hyvää viikonloppua ja muistakaa tehdä mieluisia asioita.