28.5.2020

Työhyvinvoinnin seuranta kevään viimeisenä ajatuksena

Mitä mieltä sinä olet työhyvinvoinnin seurannasta taikka sen aiheuttamista hyvinvointitoimenpiteistä työpaikallasi? "Älysormus sormeen ja kytketään työntekijä nettiin" - uutisoi yle viimeviikolla. Uutisessa oli minun makuuni paljon hyvää, kuten se, että työhyvinvoinnin seuraaminen ei saisi nojata massakyselyihin, jotka toteutetaan kerran vuodessa taikka kahdessa. Huonona koen, että työnantajalle raportoisin vapaa-aikaani ellen itse siitä halua keskustella. Työhyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti työntekijän elämätilanne ja yleinen terveys siinä, mutta työhyvinvointi on nimensäkin mukaan TYÖhyvinvointi, johon tulisi vaikuttaa työajalla.



TÖISSÄ ja VAPAALLA - Pitäisi olla eri asia, eikö?




Otetaan sellainen esimerkki, että laitan älysormuksen sormeeni ja minua monitoroidaan vaikka kahden viikon ajan. Loistavaa, sitä teen jo itseäni varten nytkin. Meneekö raportti työnantajalle, joka kertoo kuinka minun tulisi elää vapaa-ajallani? Vai voisiko olla niin, että tämä työnanataja pyrkisi vaikuttamaan työhyvinvointiini ratkaisuilla, jotka tapahtuvat työtä tehdessäni?

Älkää ymmärtäkö minua väärin, minulla ei ole mitään älysormuksia vastaan, päinvastoin. Otan mielelläni vastaan tutkimustarkoitukseen sellaisia laitteita!  Kun sellainen fysiologinen mittari laitetaan työntekijän sormeen taikka vyötärölle taikka ranteeseen, tulee olla valmis myös ottamaan nämä tulokset sellaisenaan vastaan.  Ei niin, että "Jennillä varmaan oli kuormitusta, koska hänellä on kotona lapset ja tiskiallas täynnä" - tyyppisesti. Olen liikaa huomannut työelämässä ihmisten ongelmien vähättelyä. Mitataan, KYLLÄ, mutta miten asioita tehdään toisin ettei päädyttäisi niin kuormittaviin tilanteisiin.


Hyvinvointikello aina kädessä :)


Työhyvinvointi on nyt IN, sen olen huomannut varsinkin tämän vuoden aikana. Olen myös huomannut sen, että monilla eri aloilla työhyvinvoinnilla tarkoitetaan hieman eri asiaa. Kun seurataan/mitataan työhyvinvointia, onkin tärkeää määrittää mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Sitten vielä loppukaneettina sanoisin, että pitää olla valmis myös panostamaan sen työhyvinvoinnin saavuttamiseksi, yleensä se tarkoittaa työaikaa eli rahaa. Mittarit mittavaat, mutta ei takaa muutosta parempaan.


Kysyin alussa, että mitä sinä olet mieltä työhyvinvoinnin seurannasta taikka sen aiheuttamista hyvinvointitoimenpiteistä? Minun oma mielipiteeni on, että parempi olisi seurata usein kuin harvoin. Työhyvinvoinnin mittarit tulisi soveltua kyseiseen työyhteisöön ja työhyvinvointi määritellä siinä tarkasti, että tiedetään mistä puhutaan. Älysormus on tervetullut sormeeni. Työhyvinvointitoimenpiteitä tulisi olla eri työhyvinvoinnin osa-alueilla soveltuen taas kyseiseen työyhteisöön, sekä systemaattisuus sen jatkuvaan kehittämiseen organisoidumpaa.

Huh, mikä työhyvinvointivuosi takana! Olen oppinut työhyvinvoinnista sen, että sen mittaaminen, tulkitseminen ja edistäminen on HAASTE, joka ei saa loppua koskaan.
Nyt jään ajatusteni kanssa kesätauolle ja jatkan taas syksyllä. 

Kiitos, kun olet ollut mukana lukemassa juttujani. 

Onnea valmistuville ahertajille ja hyvää kesää!




Terkuin Jenni

12.5.2020

Hyvinvointia etätyöpäivään

Suuri osa siirtyi poikkeusoloissa etätyöhön, mukaanlukien minä. Oman mausteensa siihen on tuonut lapseni, jotka ovat täällä kanssani etäkouluilleet. Etätyön ja perheen yhteensovittaminen on luonut haasteensa, ja tämä ei toimisi ajatuksella: "Istu 8-16 koneen ääressä ja sitten sulje se!". Omat esimieheni ovat olleet joustavia ja ymmärtäneet, että etätyön yksi mahtavimmista mahdollisuuksista on juurikin joustavuus sekä autonomia päättää miten sen työn suunnittelee ja toteuttaa tietyin reunaehdoin. Hyvin on mennyt, tai niin hyvin kuin tässätilanteessa osaan ja pystyn. 



Hyvinvoivan etätyöpäivän avaimet, mitkä ne ovat? Reunaehtona on tässä autonomisuus, jolloin työntekijälle annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa osittain työpäivän kulkuun. Olen lukenut erilaisia työhyvinvointi-interventiotutkimuksia, joiden tarkoituksena on lisätä työntekijän voimavaroja suhteessa työn kuormittavuuteen. Tutkimusten valossa olen koonnut hyvinvoivan etätyöpäivän, joka minulla näyttää tältä:


Klo 7.00 aamu lähtee aamupalalla, johon aina kuuluu kahvi, olkoon se sitten hyvä vai huono asia, tutkimustuokset ovat erittäin ristiriitaisia. Uskon kohtuukäyttöön :) Vastaan samalla sähköposteihin ja wilma-viesteihin.

Klo 8.00 Hoidan lapsille aamiaiset ja heidän kouluhommat käyntiin

Klo 9.00 Näen opiskelijani Teams-sovelluksessa ja kysytään kuulumiset. Vuorossa on omat esitykset omasta leikkauspotilaasta. Mitoitin ihan liian lyhyen esitysajan, koska he olivat tehneet ihan huippuesitykset! Olimme Teamsissä yli kaksi tuntia. Pakko tehdä samalla jumppaliikkeitä. 


Klo 12 syömme lasten kanssa lounasta, itsetehtyä, koska kaupungin lapsille tarjoama valmisruokapaketti ei ole saanut kannatusta perheessä :/ Siitä lounaan jälkeen ehdoton ulos! Pieni 15 minuutin happihyppy voi jo saada kehossa palautumista aikaan. Keskittymiskyky paranee ja aivot jaksaa työssä paremmin. Samalla pysähdyn poikani kanssa kuuntelemaan mustarastaan laulua ja teen viisi kertaa syvähengityksen, jonka olen oppinut suorittamaan Joogassa.


Klo 13 tarkistan lasteni tehtävät ja he jäävät ulos leikkimään. Alkaa verkossa tapahtuva tietotesti, jonka ohjeistus käydään Teams-alustalla läpi. Testin jälkeen palautteet ja sitten päivän opetussessiot ovat tehty.

Klo 14.30 alkaa työpaikan kokous. Olen liian vähän ollut ulkona, niin päätän lähteä napit korvissa kokousta kuunnellen koiralenkille. Kun pitää katsoa kokouksessa esitystä, niin istahdan kivelle ja zoomaan ruutua isommaksi kännykästä, hyvin onnistui!


Klo 16 teen pientä kehonhuoltoa, koska istumatyössä minulta menee jumiin niska-hartiaseudun lisäksi lonkankoukistajat. Hoidan näitä mutjuttimella ja armottomalla rullalla.



Klo 16.30 jatkan päivää tarkistaen tehtäviä, vastatessa sähköposteihin (tätä tulee tehtyä vähän jokavälissä). Ehdin vielä suunnittelemaan hieman tulevia työtehtäviä.

Klo 18 päivällistä ja tietokone kiinni. Jos jatkan työasioita tämänjälkeen unenlaatuni on tyydyttävä tai huono. Tämän olen oppinut suuntokelloa ja ennenkaikkea kehoani kuunnellen.

Olen multitaskauksen sanansaattaja ja monet asiat teen yhtäaikaa. Olen tässä samalla pessyt pyykkiä ja tyhjentänyt tiskikonetta yms. Se ei ole haitannut työtehtäviäni ollenkaan. Yksi työkaverini kertoi siivonneensa kokouksen aikana koko asunnon, ja keskittyen paremmin kuin koskaan.


Mitä opin? Kun tietoisesti panostan omaan jaksamiseeni päivänaikana, se on parempi. Toki tulee hektisiä päiviä, ja en ole suunnitellut taukoja sinne etukäteen, niitä en myöskään pidä niin herkästi. Näiden päivien jälkeen yritän mennä pitkälle kävelylenkille vaikka lempimusiikkiani kuunnellen. Yritän tällä toimella mahdollistaa paremman unenlaadun. Näin vanhemmiten uni alkaa olemaan iso asia ;) Toivon, että työelämä siirtyy enemmän kuuntelemaan työhyvinvointia ja lisäämään työaikaan usemammin taukoja, lyhyetkin riittävät. Jokaisen päivärytmi on myös erilainen. Jos saa tehdä asioita omassa tahdissaan tietyin reunaehdoin, niin hyvinvoitiakin tulee lisää. 

Etätyössä työyhteisö on kaukana, mutta onneksi kävelyllä olen nähnyt niitä tärkeitä akun lataajia ja lisäksi saanut virtuaalisesti olla yhteydessä. 

Kiitos, kun olit mun päivässä mukana ja jaksamista sun etätyöpäivään. Laitan videoita mun instagramiin, josta voit saada vinkkejä harjoitteisiin työpäiväsi aikana :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness








10.5.2020

Äitienpäivä Special

Lupasin seuraavan blogitekstini työhyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyössä ja se tulee kyllä ihan lähiaikona tänne :) Näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa henkilökohtaisesta aiheesta: perhesuhteiden vaikutuksesta hyvinvointiin. Minua inspiroi tänään lukemani haastattelu Me Naiset- lehdestä, jossa Jörn Donnerin avioton poika Otto Gabrielsson kertoo olleensa isälleen vaan vahinko, rikkaruoho isossa puutarhassa. Hän kirjoitti kuolleelle isälleen kirjan, jossa hän käsitteli tätä haastavaa suhdettaan omaan isäänsä. Jokaisella meistä on oma perhetaustamme, joka omalta osaltaan määrittelee meidän ajatustamme itsestämme ja ympäröivästä maailmastamme. Miksi läheisilleen on välillä vaikea kertoa tunteistaan, siis vielä silloin kun he elävät?

Järvelän lintukosteikko äitienpäiväaamuna. Kuvaajana tyttäreni Iida.

Itselläni on etuoikeus olla Äiti, tämä ei ollut itsestäänselvyys. Koin raskauden keskeytymisen, joka todettiin 12 viikon ultrassa. Sitten koin raskaudenkeskeytyspillerit, pahan kohtutulehduksen ja kohdunkaavinnan. Sen jälkeen pitkän odotusajan ja lapsettomuustutkimukset ja sitten taas raskauden. Tarinani ei ole uniikki, vaan erittäin tyypillinen vaiettu tarina noin 10-20% suomalaisten naisten arjesta. Tänään saan olla äiti kahdelle lapselle, ja sitä todella osaan arvostaa. Osaan myös myötäelää lapsettomien läheisteni arkea, se ei ole helppoa se. Itse sanon tekeväni asiat eritavalla, kuin omat vanhempani samalla huomaten, että teen monia asioita liiankin samalla tavalla. Hieman huvittuneena ja lämmöllä huomaan välillä tekeväni kuten äitini tai isoäitini. Tottumukset, asenteet ja arvot ovat syvällä äidinmaitoon rakennettuna, mutta osa niistä myös tosi hyviä sellaisia!

Lintubongausta- nähty myös vesimyyrä!

On paljon asioita, joita toivoisin voivani kertoa lapsuuden perheelleni esimerkiksi asioista, jotka ovat jääneet takaraivoon kummittelemaan. Miksi minulta ei veli kysy kuulumisia, taikka miksi panostukset perheeni hyvinvoinnin tukemiseen eivät ole saaneet ajattelemaani arvostusta, tunnen olevani itsestäänselvyys. Vai ovatko nämä ajatukset vain minun päässäni? Kenties. Suurempaa Pandoran lipasta en kuitenkaan jaksa lähteä puimaan ajatellen, että se ei tuo kenellekään parempaa mieltä. Kyseenalaistankin ajatuksen, että kaikki asiat tulee sanoa ääneen, oikein puida läpi. Joskus on ehkä parempi pitää "mölyt mahassaan", kuten omalla isoäidilläni oli tapana sanoa. Minusta tämä on hyvä neuvo silloin, jos itse pystyy sen asian kanssa elämään. Uskon, että jokainen operoi omista lähtökohdistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Tärkeää on armollisuus itseään ja läheisiään kohtaan. Olen hyvä äiti ihan tällaisena, vikoineni päivineen! Jos vaadin täydellisyyttä itseltäni, niin siinä kärsivät lapsenikin! Työyhteisöön tämä sama lause pätee myös erinomaisesti!


Omalle lapselleni olen maailman paras äiti :)


Minulla on paljon kuvia luonnosta, ja ihan itsekkäistä syistä. Luonto tarjoaa minulle sellaista terapiaa, jota en kaipaa taikka pysty saamaan muualta. Siellä jäsennän ajatuksiani ja mietin mikä on tärkeintä. Olen kärsinyt vuosia huonosta itsetunnosta, joka juontaa juurensa muun muassa koulukiusaamisesta ja huonosta teini-iän parisuhteesta. Nyt mietin, että onko tärkeintä pahoittaa läheisteni mieli peuhomalla vanhoja juttuja, jotka eivät enää miksikään muutu vai keskittyä tähän päivään ja pohtia niitä asioita mitä minulla NYT on ja mitä ehkäpä tulossa! Ketkä ovat minulle rakkaita nyt, ja miten voisin saada heille paremman mielen NYT. Oma lapsuudenperheeni koostuu hyvistä ihmisistä, joille haluan pelkkää hyvää. Olemme vain erittäin erilaisia ja maailmankatsomus on hyvinkin erilainen ihan meillä kaikilla. 


Hyvinvointi lähtee mielestäni siitä, että löytää itsensä ja oman tapansa elää muita loukkaamatta, mutta myös muiden mielipiteitä kuuntelematta. Alan olla pian perillä omassa elämässäni, jo oli aikakin. On aika ottaa omat voimavarat käyttöön ja antaa mennä. Korkkarit eivät mene kattoon, koska niitä niin harvoin käytän. Lupaan kuitenkin jatkossakin jakaa luontokuvia, en siksi että se on niin muodissa, vaan siksi, että se on mun elämä! 


Kun alkaa olla kotona itsensä kanssa, voi antaa muidenkin olla kuin kotonaan. 
Näin uskon.

Rymättylän kukkaloistoa

Ihanaa äitienpäivää kaikille äidin omaaville ja äitinsä menettäneille! 
Hyvää äitienpäivää rakas äiti.


Ja tosiaan, seuraavalla kerralla keskitään työhyvinvoinnin ylläpitämiseen etätyössä, joka monilla kohta loppuu taikka jää jopa pysyvästi osaksi arkea.



Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness


Lomalta töihin - olinko edes lomalla?