Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvinvointi. Näytä kaikki tekstit

24.10.2020

Hyvinvoivan etätyön johtaminen


Pitkään olen vältellyt tuottamasta uutta etätyöaiheista tekstiä blogiini. Viimeksi keväällä kirjoitin oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyöpäivässä. Osalla suomalaisista etätyöt ovat jatkuneet keväästä tähän päivään asti, osa on ollut välillä töissä ja osan työ ei vain taivu etätyöksi. Ovatko juuri nämä EI etätyötä tekevät onnellisempia? Kävin kevään kirjoituksessani läpi omista lähtökohdistani etäyön plussia ja miinuksia. Nyt olen palannut takaisin töihin töihin, mutta en kuitenkaan normaaliin. Kasvomaskia tulee pitää jatkuvasti työpaikalla, ylimääräisiä kontakteja vältettävä ja mielen valtaa fiilis, että on jatkuvasti alttiina vaaratekijöille. Onko tämä kuormittavaa, KYLLÄ ON! Nyt olen alkanut kaipaamaan takaisin etätöihin, jossa oltiin kuitenkin ihan reilusti ja sovitusti kodin turvassa ja sait suunnitella työt sopimaan tähän muottiin. Nyt ei koskaan tiedä, koska suunnitelmat muuttuvat. Projektit peruuntuvat, suunniteltava uudestaan jne. 


ETÄTYÖKIRJA -suunnittele, sovi ja tee ( Grace, P 2020, toim. Heiskanen, S.)

Minulle toimitettiin kotiin etätyökirja. Ajattelin saavani uutta näkökulmaan etätyön mahdollisuuksiin, mutta tästä näkökulmasta kirja jäi hieman pinnalliseksi raapaisuksi. Kirja toimii sellaisena käyttöoppaana etätyössä huomioitavista asioista esimerkiksi johtajille, joiden alaiset eivät koskaan ole olleet etätöissä. Kirjan nimi olisikin voinut olla etätyön johtaminen, omasta ja organisaation näkökulmasta. Itselleni kirjassa oli liikaa itsestäänselvyyksiä ilman suurempia perusteluita, kuten kodin työpisteestä, häiriötekijöistä ja omasta itsestä huolehtimisesta (kuten käy kävelyllä, syö terveellisesti, pidä yhteyttä työkavereihisi jne.). Vaikkakin nämä asiat ovat minulle täysin itsestäänselvyyksiä, niin en siltikään niitä etätöissäni aina noudattanut, sillä KIIRE/liian tiukka aikataulutus. Jäi lounas syömättä, jäi ulos menemättä ja nivustaipeet huusivat hoosiannaa liiallisesta istumisesta, koska työpiste oli huono. 

Olinko huono johtamaan omaa etätyötäni?

Onko näin kenties käynyt sinulle? 


Kirjan lopusta löysin itselleni mielenkiintoisia asioita, joista osa ennestään tuttuja, nimittäin hyödyllisiä työkaluja etätyöpäivään. Oli ajankäyttötyökalua, nettisivujen bling bling äänien esto-ohjelmia, tiimihallintaa ja hyvinvointiaplikaatioita. Pitäisiköhän organisaatioiden managementin enemmän pohtia näiden työkalujen mahdollisuuksia lisätä työhyvinvointia etätöissä? Oletetaanko organisaatiossa, että nämä asiat osataan jo? Onko organisaatiokulttuuri sellainen, että kaikkeen tulee reagoida heti eikä kolmen päivän päästä? Näistä varmaan olisi hyvä keskustella, että mitä työntekijöiltä odotetaan.


Ehdottomasti MUST etätyöpäivässä - ULKOILU!

Koen olevani melko hyvä johtamaan työtäni, mutta täytyy sanoa, että mikään ominaisuus minullakaan ei estä uupumisen kokemusta työstä, jos työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa tai työt kasautuvat. Silloin ei ehdi työn lomassa pitämään hyvinvoivia hetkiä, kuten vaikkapa ulkoilla tai pitää ruokataukoa. Minusta etätyön johtaminen vaatisi todellakin kirjan sanojen mukaan suunnittelua ja sopimista. Ei etätyössä voida olettaa, että ihmiset jaksavat käydä yhtä pitkiä palavereita tai koulutuksia kuin lähikontaktissa, sillä lähes kaikki sosiaalinen vuorovaikutteisuus on otettu siitä pois. Tulisi avoimesti sopia kuinka paljon on riittävästi, suunnitella se hyvin ja sitten toteuttaa. Toivoisin etätyön johtamiseen työkaluja, jotka lisäisivät työhyvinvointiani, kuten ulkoilua. Tämä lähtee organisaatiokulttuurista, mihin halutaan panostaa. Onko ok lopettaa palaveri 15min aikaisemmin ja käyttää tämä aika happihyppelyyn? Onko ok suunnitella päivään työajalla tehtäviä taukojumppia? Onko ok, että sähköposteihin vastataan kaksi kertaa päivässä? Nyt joku voisi naurahtaa yksinkertaisille kysymyksilleni, ja näin toivon, sillä oletetavasti työpaikallasi on silloin nämä asiat huomioiva ilmapiiri.





 Lisää keskustelua organisaatioiden hyvinvointikulttuureista tarvitaan. 
Ihmiset uupuvat, sijaisia uupuneiden tilalle ei ehkä oteta, koska korona. Hyvinvointiin panostaminen nyt jos koskaan ei  ole turha keskustelu.
Huonossa taloustilanteessa se on pitkäaikainen sijoitus!


Mistä aiheista kenties haluaisit kirjoituksia? Kerro ihmeessä!


Hyvää loppusyksyä!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

10.5.2020

Äitienpäivä Special

Lupasin seuraavan blogitekstini työhyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyössä ja se tulee kyllä ihan lähiaikona tänne :) Näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa henkilökohtaisesta aiheesta: perhesuhteiden vaikutuksesta hyvinvointiin. Minua inspiroi tänään lukemani haastattelu Me Naiset- lehdestä, jossa Jörn Donnerin avioton poika Otto Gabrielsson kertoo olleensa isälleen vaan vahinko, rikkaruoho isossa puutarhassa. Hän kirjoitti kuolleelle isälleen kirjan, jossa hän käsitteli tätä haastavaa suhdettaan omaan isäänsä. Jokaisella meistä on oma perhetaustamme, joka omalta osaltaan määrittelee meidän ajatustamme itsestämme ja ympäröivästä maailmastamme. Miksi läheisilleen on välillä vaikea kertoa tunteistaan, siis vielä silloin kun he elävät?

Järvelän lintukosteikko äitienpäiväaamuna. Kuvaajana tyttäreni Iida.

Itselläni on etuoikeus olla Äiti, tämä ei ollut itsestäänselvyys. Koin raskauden keskeytymisen, joka todettiin 12 viikon ultrassa. Sitten koin raskaudenkeskeytyspillerit, pahan kohtutulehduksen ja kohdunkaavinnan. Sen jälkeen pitkän odotusajan ja lapsettomuustutkimukset ja sitten taas raskauden. Tarinani ei ole uniikki, vaan erittäin tyypillinen vaiettu tarina noin 10-20% suomalaisten naisten arjesta. Tänään saan olla äiti kahdelle lapselle, ja sitä todella osaan arvostaa. Osaan myös myötäelää lapsettomien läheisteni arkea, se ei ole helppoa se. Itse sanon tekeväni asiat eritavalla, kuin omat vanhempani samalla huomaten, että teen monia asioita liiankin samalla tavalla. Hieman huvittuneena ja lämmöllä huomaan välillä tekeväni kuten äitini tai isoäitini. Tottumukset, asenteet ja arvot ovat syvällä äidinmaitoon rakennettuna, mutta osa niistä myös tosi hyviä sellaisia!

Lintubongausta- nähty myös vesimyyrä!

On paljon asioita, joita toivoisin voivani kertoa lapsuuden perheelleni esimerkiksi asioista, jotka ovat jääneet takaraivoon kummittelemaan. Miksi minulta ei veli kysy kuulumisia, taikka miksi panostukset perheeni hyvinvoinnin tukemiseen eivät ole saaneet ajattelemaani arvostusta, tunnen olevani itsestäänselvyys. Vai ovatko nämä ajatukset vain minun päässäni? Kenties. Suurempaa Pandoran lipasta en kuitenkaan jaksa lähteä puimaan ajatellen, että se ei tuo kenellekään parempaa mieltä. Kyseenalaistankin ajatuksen, että kaikki asiat tulee sanoa ääneen, oikein puida läpi. Joskus on ehkä parempi pitää "mölyt mahassaan", kuten omalla isoäidilläni oli tapana sanoa. Minusta tämä on hyvä neuvo silloin, jos itse pystyy sen asian kanssa elämään. Uskon, että jokainen operoi omista lähtökohdistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Tärkeää on armollisuus itseään ja läheisiään kohtaan. Olen hyvä äiti ihan tällaisena, vikoineni päivineen! Jos vaadin täydellisyyttä itseltäni, niin siinä kärsivät lapsenikin! Työyhteisöön tämä sama lause pätee myös erinomaisesti!


Omalle lapselleni olen maailman paras äiti :)


Minulla on paljon kuvia luonnosta, ja ihan itsekkäistä syistä. Luonto tarjoaa minulle sellaista terapiaa, jota en kaipaa taikka pysty saamaan muualta. Siellä jäsennän ajatuksiani ja mietin mikä on tärkeintä. Olen kärsinyt vuosia huonosta itsetunnosta, joka juontaa juurensa muun muassa koulukiusaamisesta ja huonosta teini-iän parisuhteesta. Nyt mietin, että onko tärkeintä pahoittaa läheisteni mieli peuhomalla vanhoja juttuja, jotka eivät enää miksikään muutu vai keskittyä tähän päivään ja pohtia niitä asioita mitä minulla NYT on ja mitä ehkäpä tulossa! Ketkä ovat minulle rakkaita nyt, ja miten voisin saada heille paremman mielen NYT. Oma lapsuudenperheeni koostuu hyvistä ihmisistä, joille haluan pelkkää hyvää. Olemme vain erittäin erilaisia ja maailmankatsomus on hyvinkin erilainen ihan meillä kaikilla. 


Hyvinvointi lähtee mielestäni siitä, että löytää itsensä ja oman tapansa elää muita loukkaamatta, mutta myös muiden mielipiteitä kuuntelematta. Alan olla pian perillä omassa elämässäni, jo oli aikakin. On aika ottaa omat voimavarat käyttöön ja antaa mennä. Korkkarit eivät mene kattoon, koska niitä niin harvoin käytän. Lupaan kuitenkin jatkossakin jakaa luontokuvia, en siksi että se on niin muodissa, vaan siksi, että se on mun elämä! 


Kun alkaa olla kotona itsensä kanssa, voi antaa muidenkin olla kuin kotonaan. 
Näin uskon.

Rymättylän kukkaloistoa

Ihanaa äitienpäivää kaikille äidin omaaville ja äitinsä menettäneille! 
Hyvää äitienpäivää rakas äiti.


Ja tosiaan, seuraavalla kerralla keskitään työhyvinvoinnin ylläpitämiseen etätyössä, joka monilla kohta loppuu taikka jää jopa pysyvästi osaksi arkea.



Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness


Lomalta töihin - olinko edes lomalla?