Onko työhyvinvointi työntekijän vastuu?

Olemme viime teksteissä käsitelleet työhyvinvointia työstä palautumisen näkökulmasta. Ehdin käsitellä kaksi kohtaa neljästä; psykologinen irroittautuminen työstä ja rentoutuminen. Lisäksi työstä palautumiseen vaikuttaa taidonhallintakokemus (Mastery) ja kontrolli. Näissä korostuu uusien näkemysten kehittäminen sekä kokemus siitä, että on ITSE asioiden päällä ja kokee hallinnan tunnetta.

Uusien näkemysten kehittämisessä ja hallinan tunteen saavuttamisessa on käytetty vähän siihen suuntaan viittavaa psykologista termiä kuin resilienssi. Resilienssi tarkoittaa sopeutumiskykyä esimerkiksi muutostilanteissa (kotona toi työssä), jotta välttyisimme liialliselta stressin tunteilta. Eli kuinka nopeasti hyppäät takaisin jalillesi kaatuessasi...tai ainakin sinnepäin ;) Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy myös tietoa tästä resilienssistä, kun klikkaat TÄSTÄ. No miten sitten tätä resilienssiä saisi itselle lisää?

Vaikea kysymys tosiaan. Yhden tutkimuksen mukaan (Cao & Chen 2019) empaattisuus työssä ja työn imu olisi resilienssin kanssa tekemisissä. Tutkimuskohteena olivat hoitajat, mutta miksi ei toimistotyössäkin voisi ajatella niin, että olisi empaattinen itselleen ja työkavereilleen. Ei muutoksen kourissa oleva organisaatio heti toimi täydellisesti ja siinä vaaditaan varmasti kärsivällisyyttä johdolta, itseltä ja työyhteisöltä.

Palaan siis otsikon aiheeseen. Onko työhyvinvointi työntekijän vastuulla? No ei yksinomaan ole ja PISTE. Meillä on myös LAISSA määritelty työsuojeluasiat työyhteisön näkökulmasta. Saan välillä kritiikkiä siitä, että työhyvinvointiasiat olisivat vain työntekijän oma asia, ja näin en ajattele lainkaan. Omassa organisaatiossani tapahtuu tällähetkellä paljon muutoksia johtuen uudesta reformilaista koskien ammatillista koulutusta sekä lisäksi voimaan tuli uusi  työaikajärjestelmä. Kun muutokset ovat näin isoja, tarvitsemme työyhteisöä sekä johtajuutta tukemaan meidän omaa resilienssiä ja voidaanpa alkaa puhumaan vaikka työyhteisön resilienssistä. Olen itse sen luontoinen, että keskityn aina siihen mihin voin itse vaikuttaa. En siis luontaisesti stressaa asioista, joihin en voi vaikuttaa. Tämä on se syy miksi osa ehkä ajattelee, että kaikki olisi minulla aina hyvin...ei kenelläkään ole aina kaikki hyvin :)

Yhdessä työyhteisöt jaksavat paremmin, jos ei itse aina jaksaisikaan. Itsellä on muutama luottoystävä töissä, jotka luovat ympärilleni niin paljon positiivista energiaa, joka tuo minulle lisää jaksamista työpäivään. En ole ollut aina näin positiivinen tai hyvinvoiva työntekijä taikka Jenni ylipäänsä. Mitä sitten olen tehnyt, jotta olen tässä tänään voiden melkolailla hyvin? Seuraavalla kerralla enemmän henkilökohtaisempi kirjoitus työminäni kehityksestä viimeisen kymmen vuoden aikana...ja se ei kokoajan ole kaunista luettavaa se.

Toivottavasti kirjoitukseni herätti sinussa jotakin. Tuu seuraa ihmeessä mun instatiliä @work.life.wellness/Jenni Rinne. Olen ajatellut myös facebook-sivuja. Olisikohan sellaiselle tarvetta? Kommentoi ihmeessä tekstejäni :)