Lomalta töihin - olinko edes lomalla?

 Avaat työpaikan oven ensimmäistä kertaa pidemmän loman jälkeen. Kohtaat työkavereita ja aloitat omat työtehtäväsi. Kaikki on ihan hyvin, ei hätää. Mieleen voi kuitenkin tulla ajatus muutaman viikon jälkeen, tai jo kahden tunnin jälkeen (kuten eräs kollegani ilmaisi), että: "Olinko minä lomalla lainkaan?" Kotona työtä tekevillä sama hetki voi tulla avatessa tietokoneen katsoen ensimmäiseksi vastaamattomia sähköposteja: "Olisiko pitänyt olla saatavilla lomalla, kun tätä postia on niin paljon!" Erinomaista kuitenkin, että on muistanut salasanat, joilla kirjautua sähköpostiin. Miten sitten tulisi lomailla, että loman jälkeen olisi täynnä virtaa ja optimaalinen jaksaminen työssä?

Lomalla sain aivot parhaiten jäähylle suppailemalla meressä

Ennen kun vastaan edellä esittämääni kysymykseen, pohditaan hieman asiaa tutkimuksen valossa. Työntekijä on oikeutettu työsopimuksen mukaiseen lomaan työstä, jonka tarkoitus on virkistää ja palauttaa työntekijän voimavaroja työhön. Loman ajankohtaan ja pituuteen saa vaikuttaa erittäin vaihtelevasti. Tällähetkellä varsinkin hoitoalalla loman ajankohtaan tuntuu olevan erittäinkin haastava saada sanoa omia toiveita. On tutkittu, että pitkäkestoinen liiallinen kuormitus johtaa palautumisen viivästymiseen (pahimmillaan työuupumiseen), jolloin tulisi kiinnittää huomiota pitkäkestoisen rasituksen lievittämiseen tai palautumisajan riittävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että ihmisen tulisi olla balanssissa työn kuormitustekijöiden ja voimavarojen suhteen. Toiset tutkimukset osoittavat, että lyhyemmillä lomapätkillä (esim. pidennetyt viikonloput) pitkin vuotta saataisiin tuloksekkaampaa palautumista, kuin yhdellä tai kahdella pitkäkestoisella lomalla. Toisissa sitten taas painotetaan pitkäkestoisen (yli kaksi viikkoa) loman tarvetta, jotta voi täysin irtaantua työn aiheuttamasta kuormasta. Miten siis tulisi lomailla? Vastaus on, että miten pystyy työnantajan antamissa rajoissa ja/tai omaa kehoa kuunnellen. Enemmän kuitenkin kiinnittäisin huomiota siihen mitä tapahtuu lomien välissä, kuin lomalla. Mikään loma ei riitä voimavarojen ylläpitämiseen työssä, jos työ syö voimavaroja enemmän miten ehtii niitä palauttamaan.

Omassa työssäni, saan välillä tehdä työtä ulkona, joko oppilaiden kanssa tai yksin

Viisaat ovat sanoneet erilaisten elämäntaparemottien yhteydessä, että ei se mitä tapahtuu Joulun ja Uuden Vuoden välillä vaan se mitä tapahtuu Uuden Vuoden ja Joulun välillä. Ajatukseni tässä on melkolailla sama. Hyvinvointi työssä tehdään pääsääntöisesti työssä eikä lomalla. Lomalla on tietysti tärkeä tehtävä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kuten oman yksilöllisen unirytmin mahdollistaminen ja itselleen tärkeiden asioiden toteuttaminen (kuten vaikka matkustaminen). On kuitenkin ihan normaalia kokea loman elvyttävien vaikutusten hiipumista jo muutaman viikon jälkeen töihin palattuaan. Tällöin itse työn ja omien elämäntapojen tulisi jatkaa voimavarojen tukemista tuleville  työviikkoille. Työyhteisössä tulee kiinnittää huomiota voimavarasyöppöihin ja yksittäisen työntekijän tulee pohtia omia yksilöllisiä ratkaisujaan edistääkseen omia voimavarojaan.

Otetaan muutama esimerkki voimavarasyöpöistä työyhteisössä:

1) Missä minun työvälineeni ovat?
2) Miten voi olla taas kaikki loppu kaapista?
3) Koskakohan saan sen toimivan tietokoneen, kun tämä sammuu jatkuvasti?

4) Miksi ton pitää aina valittaa kaikesta, ei jaksa kuunnella!

Näissä on kyse työolojen, välineiden ja laitteiden toimimattomuudesta ja työyhteisön ilmapiirin negatiivisesta kierteestä. Nämä eivät ole yksilön omia ongelmia vaan koko työyhteisön. Pohdittavaksi työyhteisöön, että Miten sujuvoitetaan prosesseja? Miten ajatasaiset välineet työn tekemiseen mahdollistetaan? Yksilö voi sitten itse määritellä, miten näihin syöppötilanteisiin suhtautuu suojellen omia voimavarojaan. Mahdollista on hengitellä rauhassa ennen kun vastaa negatiivisen kierteen sävyttävälle kollegalle, menemällä päivittäin ulkoilemaan laskien omia kuormitustasojaan, suunnittelemalla jokaiseen työpäivään jonkin mukavan hetken jne. Tapoja on monia, joista voidaan jatkaa juttua myöhemmin. Tämä on työpäivän aikaista toimintaa, johon pystyy vaikuttamaan!

Tällä kertaa kopiointikone ei toiminut, ei voi mitään. Päätän että minä en mene siitä rikki!

Yksi tutkituimmista trendeistä työhyvinvoinnin piirissä on Työnimu joka perustuu käsitteisiin: tarmokkuus (energisyys), omistautuminen ja uppoutuminen. Tämä ei suoranaisesti käsittele yksilön tai työyhteisön voimavaroja, mutta niiden puuttuessa on haastava kokea myöskään energisyyttä ja omistautumista työssä vaikuttaen työn tehokkuuteen. Ja juurikin tässä kohtaa tästä tulee tulevaisuuden työyhteisön suurin pääoma! 

Yksilön ja yhteisön keskittyen työyhteisön voimavarsyöppöihin, jaksetaan hyvin aina seuraavaan pidemmin palauttavaan lomaan! Miksi siis tätä ei vieläkään oteta riittävän vakavasti?

Mitä olet itse mieltä? Kommentoi tänne tai somessa :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvoinnin mittaaminen

 Ihanaa kevättä!

Aivan mahtavaa on ollut huomata, kuinka taas valoa saa ja siitepölyä hengittää keuhkot täyteen. Luumupuussani on huikean ihanat kukat ja ulkona tarkenee ainakin välillä ilman toppatakkia. Kun tarkkailen luontoa, vaikkakin välillä vaan ikkunan ääressä, niin tulee itselle niin "pieni" olo, ja omat huolet ja murheet pääsevät sopiviin uomiinsa. Olen viimeaikoina joutunut taikka saanut pohtia oikein todenteolla, että mitä se työhyvinvointi oikein sitten on, ja miten sitä voidaan mitata.

Seuraavat johtopäätökset olen tehnyt työhyvinvoinnin mittaamisesta:

1) Työhyvinvointi tulisi määritellä aina omassa kontekstissaan, esimerkiksi eri ammattiryhmillä on erilaisia kuormitustekijöitä työssään.

2) Työhyvinvointia on vaikeaa mitata jokatapauksessa, ja että jos sen taakse menee, niin sitä ei voi mitata koskaan!

3) Työhyvinsointia mitattaessa, tulisi mittaajan kertoa tarkkaan että mitä työhyvinvoinnilla tarkoitetaan. Onko kysesssä työkykyindeksi, fyysinen terveys: vyötärönympärys ja rasvaprosentti vaiko kenties työtyytyväisyys?

Minä tutkin opettajien työhyvinvointia, ja tarkemmin vielä sosiaali- ja terveysalalla työskenteleviä opettajia. Opettajien työhyvinvoinnin määrittelyyn käytän Professori Terhi Saarasen mallia (2007), jossa työhyvinvointi koostuu neljästä osa-alueesta, joissa jokaisessa tulisi vallita tasapaino voimavarojen ja kuormitustekijöiden välillä päästäkseen optimaaliseen työhyvinvoinnin tasoon. Nämä osa-alueet ovat lyhykäisyydessään: 1) yksilön voimavarat, 2) työyhteisö, 3) osaaminen, ja 4) työolot. Jokaista osa-aluetta tulisi mitata tarkemmin erikseen, jotta saadaan tarkempi kuva siitä, mitkä asiat ovat hyvin ja mitkä huonosti. Jos halutaan tulosten pitkäaikaisseurantaa, olisi tärkeää tietysti mitata aina samoilla mittareilla (kuten kunta-alojen kunta10-kysely). Lisäksi olisi hyvä olla sellaisia lyhyitä välimittareita, joista saadaan vaikka neljä kertaa vuodessa tietoa, että missä työyhteisössä mennään tällä hetkellä.

Tutkin yksilön osa-aluetta opettajien työhyvinvoinnissa ja mittaan sitä seuraavien käsitteiden kautta: 1) yksilön voimavarojen ja työn kuormitustekijöiden tasapaino, 2) työn imu ja 3) palautuminen työstä. Uskon, että jos yksilö kokee omien voimavarojen (fyysinen ja psyykkinen terveys ja kunto) olevan riittävät käsittelemään työn tuomia haasteita, kokee työssään työn imua ja palautuu hyvin työpäivän jälkeen, menee yksilön osa-alueella melkolailla hyvin. Mittauksia tehdään tyypillisesti kyselemällä, mutta lisäksi on olemassa sykevälivaihtelut rannekelloista ja sormuksista, joista saa paljon tietoa esimerkiksi ihmisen fysiologisesta palautumisesta. 

Olen itse myös opettaja. Omassa työssäni eniten kuormittaa tällähetkellä opiskelijoiden henkilökohtaiset ongelmat ja haasteet, koronan aiheuttama yhteisöllisyyden puute ja lisäksi työmäärän epätasainen jakautuminen työviikoilleni. En pysty oikeastaan vaikuttamaan näistä mihinkään, mutta voin muuttaa omia tapojani suhtautua näihin ongelmiin, eli lisätä omia voimavarojani. Jos näin ei käy, enkä siinä onnistu, tulee uupuminen vastaan...ja kaukana se ei ole todellakaan ollut. Onneksi omia voimavarojani lisää työyhteisössäni omat "voimaihmiset", ja lisäksi teen kaikkeni oman terveyteni ja kuntoni eteen, että nuppi kestää työssä paremmin. Fyysistä voimaa työni ei vaadi, mutta fyysinen kunto auttaa kummasti jaksamaan myös henkisesti haastavissa tilanteissa.

Mitä ajatuksia työhyvinvoinnin mittaaminen tuo SINULLE ja miten sinä määrittelet oman työhyvinvointisi? Voidaan jatkaa keskustelua somessa :)

Seuraavan kuvan myötä, toivon sinulle leppoisia kevätpäiviä :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Resilienssi - päivän trendi

Päivän sana taitaa olla nyt resilienssi, kun puhututaan poikkeusolojen työelämästä. Resilienssi määritellään Cambridgen sanakirjassa seuraavasti (vapaa suomennos): "Kyky olla onnellinen ja menestynyt myös erilaisten vaikeuksien tai haasteiden jälkeen." Tätä sanotaan suomeksi sinnikkyydeksi, ja joskus jopa sisukkuudeksi, "ÄLÄ ANNA PERIKSI". Tämä resilienssi ei kuitenkaan ole periksiantamattomuutta, vaan enemmän uskoa ja toivoa omaan selviytymiseensä haastavina aikoina. Resilienssiä voidaan tarkastella jopa ihan  kansallisella tasolla hyvänä esimerkkinä riehuva pandemia; Miten Suomi ja suomalaiset yhdessä tästä selviävät? En kuitenkaan lähde ihan näin poliititiselle retkelle, enkä edes työyhteisölliselle tasolle, vaan puhun nyt yksilön resilienssistä tämän päivän työelämässä. Onko sille tarvetta? Onko tämä osa työhaastatteluja? Miten sitä voi kehittää?

Resilienssi, tämä ominaisuus, jonka avulla emme jää tuleen makamaan, vaan sinkoamme liekeistä vahvempina uusiin haasteisiin, on osittain jokaisen yksilöllinen ominaisuus. Ympäristö ja elämän tapahtumat muovaavat tätä ominaisuutta melko vahvasti, vaikkakin on osoitettu pientä yhteyttä yksilön genetiikkaan. Lapsuudessa ympäristötekijät ovat pitkälti koti, koulu ja harrastukset. Itse olen syntynyt 1980-luvulla, jolloin motto oli: "Kun kuuseen kurkottaa, niin katajaan kapsahtaa!". Sisua kyllä opetettiin, mutta ei liiaksi uskoa omiin kykyihin lentää. Uskon, että 2000-luvulla syntyneet, nyt jo aikuiset, ovat lähtökohtaisesti kasvatettu enemmän resilienssiä imeväisemmiksi. Uskoa omiin mahdollisuuksiinsa saavuttaa omat tavoitteet ja unelmat. Tämä on toki yleistetty huomio, ja perustuu vain minun omiin ajatuksiini. Itse pidän tätä ominaisuutta tärkeänä, ja jopa pakollisena nykypäivän työelämässä. Asiat muuttuvat nopeasti, ja aina löytyy uusia haasteita.

Miten resilienssiä voisi kehittää? Jos koet usein miettiväsi seuraavia asioita: 1) Ei tämä kuitenkaan onnistu, en osaa 2) Ennen oli asiat paljon paremmin 3) No niin, pieleen meni taas, minähän sanoin 4) Ei minusta ole tähän, ei kannata edes yrittää,  voi olla, että resilienssin harjoittaminen olisi sinulle hyödyllistä. Itse kuulun tuohon kategoriaan 1, jossa pohdin asioita, kuten riitänkö tai olenko tarpeeksi hyvä, kannattaako? Olen siinä mielessä onnekas, että ympärilläni on erittäin resilienttejä ihmisiä (jos näin nyt voi sanoa), jotka muistuttavat minulle omista voimistani. Listaan alle nyt konkreettisia vinkkejä, joiden avulla resilienssiä voisi tietoisesti harjoittaa (kaikki ei sovi kaikille):

🌿 hengitysharjoitukset
- pallehengityksellä on tutkitusti yhteys tunteiden käsittelyyn ja hermoston rauhottumiseen. Tätä voi harjoittaa missä vaan, esim. kesken työpäivän vieden aikaa noin 5 min. On kuitenkin tärkeää, että hengität aina omaan tahtiin eikä niin, että videolla ohjaaja määrittelisi tahdin!

🌿 omien tunteiden hyväksyminen 
- omien tunteiden hyväksyminen sellaisenaan kun ne tulevat auttavat tunnesäätelyssä ja sen myötä haastavien tilanteiden käsittelyssä. Tätä voi harjoittaa sallimalla tietoisesti itselleen erilaisia tunteita ja tietoisesti tunnistaa näitä vaikka työpäivän aikana. Salliminen ja irti päästäminen: esim. "Olin nyt vihainen...miksiköhän?, palveleeko tämä tunne nyt minua vai kuluttaako?
Tämä harjoitus on minulle erittäin vaikeaa, mutta toisille toimii.

🌿 optimistisuus
- on toki trendikästä olla kyyninen ja inhota positiivisia ihmisiä (enkä nyt tarkoita sarkasmia), mutta positiivisuudella on elämää pidentävä vaikutus ja on yhteydessä moniin terveystekijöihin, kuten sydänterveyteen.

🌿 omien  selviytymistarinoiden muisteleminen
- tämä on minulle melkein tärkein harjoitus. Ajatus, että selviän kyllä tästä, koska olen aina ennenkin selvinnyt, on resilienssin ydin. Tämä on vaikeaa, jos on kokenut paljon vastoinkäymisiä elämässään, silloin auttaa seuraava hajoitus melkeinpä paremmin.

🌿 kiitollisuus
- me olemme kyllä ihan varmasti joistain asioista kiitollisia, jopa töissä. Oli se sitten kuukausittainen palkka, hyvät työkaverit, miellyttävä työtuoli taikka eväsleipä. Ajatusten kääntäminen kiitollisuuteen lisää hyvinvointiamme. Tätäkin tulee aluksi ihan miettiä, ja varmaan vaikuttaa jopa naiivilta, mutta yllätys yllätys, se auttaa (ainakin minua). 

🌿 omien tavoitteiden konkretisointi
-  tätä en ole tehnyt itse, mutta on varmaan se yleisin, jota ihmiset tekevät. Osa tekee toivekartan leikkelemällä lehdistä itselleen mieleisiä asioita, jotta ne tulisivat konkreettisesti esille jopa itselleen. Tämä selkeyttää ajatuksia kohti oman näköistä elämää. En ole lähtenyt tähän varmastikaan siksi, että inhoan askartelua. Luulen, että haastan itseni tänä vuonna ja teen jonkinlaisen hahmotelman tulevaan. Pääasia on, että siihen saa lyhyenkin aikavälin tavoitteita. 

🌿 hakeutuminen voimaihmisten pariin
- erittäin tärkeää!!! Jos jokin menee pieleen, niin vähemmän resilienssiä omaavat ihmiset usein kaipaavat jonkun rinnalleen vakuuttamaan, että kaikki järjestyy parhain päin. Edesmennyt anoppini sanoi minulle: "Asioilla on tapana järjestyä." Tätä käytän itselleni edelleen, vaikka hän ei ole valitettavasti sitä minulle enää hokemassa. Siinä muuten oli yksi varsinainen voimaihminen! Voimaihminen ei lyttää, on empaattinen tunteitasi kohtaan ja haluaa sinulle parasta.

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti sinussa niitä tunteita, ehkä jopa ärsyyntymistä? Eniten toivon, että sait jonkin idean omaan arkeesi. Minun motto on tänä vuonna, että mene ulos työpäivän aikana, etätyössä pääsin myös hiihtämään 30 minuutiksi 😀.

Mielelläni otan vastaan palautetta ja keskustellaan aiheesta lisää somessa!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Hengitän, olen siis elossa

Osallistuin  hengityskoulutukseen, jossa kouluttajana toimi Minna Martin, koulutukseltaan fysioterapeutti, psykologi, työnohjaaja ja paljon muuta. Ammattitaitoinen nainen, jonka ääntä olisi voinut zoomissa kuunnella kauemminkin. Sain koulutuksesta paljon vinkkejä arjen hyvinvointiin ihan vaan hengittämällä. Keskitytkö sinä hengittämään päiväsi aikana? Millaista sinun hengityksesi on ja mitä se sinulle kertoo?

Etäkoulutuksen ihanuudet, lattialla venytellen.

Hengitys, se hauska normaali asia. Jos on taju kankaalla ei hengitä normaalisti, todetaan elottomaksi ja aletaan mahdollisesti elvyttämään, simple as that. Lisäksi hengitämme saadaksemme happea ja poistaaksemme hiilidioksidia elimistöstämme, jotta kehossamme vallitsisi mm. happo-emästasapaino ja ylipäänsä elämää! No sitten tulee niitä muita asioita hengityksen kautta, joita en arjessani juuri ole muutama vuosi sitten tullut ajatelleeksikaan:

🌿itsesäätely

🌿tunnesäätely

🌿vireystila

🌿itsetuntemus

Nämä ominaisuudet mahdollistavat meidän innostuneisuuden, kiinnostuneisuuden, toisen ihmisen kuuntelun, hyvän mielialan, luovuuden, rentouden jne. Ei ole luonnollista olla aina iloinen, rauhallinen ja tasapainoinen. Hengitykseen keskittyminen auttaakin nimenomaan tunnistamaan itsessään niitä stressireaktioita, joita kohtaamme esimerkiksi työssämme. Kirjoitin viimeksi armollisuudesta, ja tässä hengityksessä on myös sama tematiikka. Ihmettele itseäsi ja tunnista erilaisia tunnetiloja, jolloin niistä on helpompi päästää jopa irti.

Stressiä purkamassa lenkillä, hengitys oli kylläkin kovin puuskuttavaa

Hengityksen ollessa pinnallista tai jopa pidättyväistä, voi olla merkki siitä, että olet päätynyt stressaavaan tilanteeseen. Olet mahdollisesti työssäsi kohdannut ihmisen, joka saa kirjaimellisesti hengityksesi salpaantumaan. Sinulla voi olla päällä melko hektinen työtahti taikka kohtaat haastavan asiakastilanteen, jolloin huomaat tuntevasi stressiä. Tämän tyylisissä tilanteissa tulee melkein huomaamattaan kunnon huokaisu! Siinä kohtaa olisi varmasti fiksua keskittyä omaan itseensä hengityksen avulla. Olen melko konkreettinen ihminen, ja haluan konkreettisia apuja arjen hyvinvointiin. On selkeää käydä lenkillä, taikka syödä granolaa, mutta nyt ehdottomasti otan treeniohjelmaani viikottaisen 20 minuutin hengitystreenin ja eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi haastan sinut myös 3 minuutin päivittäiseen hengitysharkkaan, jossa ei ole sääntöjä kuin kaksi:

3min hengitysharkka

1) Pysähdy 3 minuutiksi

2) Hengitä ja ihmettele

Haloo Helsingin sanoin:

"Suljet silmäsi ja hengität

Kyllä kaikesta sä vielä selviät"

Hengitellään ja koitetaan voida hyvin vuonna 2021!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Armollisuutta mennyttä ja tulevaa kohtaan

Vuosi lähenee nyt loppuaan, ja silloin katseet kääntyvät luonnollisesti kohti tulevaa reflektoiden myös menneitä tapahtumia. Vuosi on ollut kaikenkaikkiaan erittäin poikkeuksellinen. Miten meni siis omasta mielestä? Kun näitä asioista pohtii, on hyvä olla itselleen armollinen. Osa asettaa ehkä uusia tavoitteita vuodelle 2021 tai  toiset menevät  Vesalan sanojen mukaan kohti "Uusia unelmia". On kuitenkin ihan tervettä myös pohtia mikä meni kyseisessä vuodessa hyvin, ja mitkä asiat ovat ihan hyvä säilyttää ennallaan. Ihminen kun kaipaa myös pysyvyyttä ja armollisuutta sille, ettei kaikkea tarvitse aina muuttaa, ei edes työelämässä!

Ulkoilu ja Latte - melko hyvä yhdistelmä

Sinäänsä meni ihan hyvin, koska en rikkonut yhtäkään Uuden Vuoden 2020 lupausta, koska en sellaisia tehnytkään. Ulkoilin enemmän, nipotin vähemmän ja join kahvia. Koronakeväällä opin paljon uusia opetusmenetelmiä, menetin hermot lasten leikkiessä Teams-sovelluksen taustalla, kun yritin selvittää seksuaaliasioita hoitotyössä. Parasta oli kuitenkin käydä katsomassa sammakonkutua lammella päivittäin aina työpäivän lomassa. Kesä antoi koronasta hieman huilia ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni pienestä kesämökistä. Syksyllä aloitin opetustyöt tiukemmilla hygieniamääräyksillä siirtyen hybridimallista täysin etään, eli opetussuunnitelmia tein yhteensä kolme. Onnistuinko, no suht ok voisin sanoa. Olen oppinut myös sen, että ok on välillä riittävän hyvä.

Koska istuminen tappaa, niin vaihdoin asentoa!

"Ok on välillä riittävän hyvä!"

Opin myös paljon työhyvinvoinnista, suurimpana sen, etten tiedä siitä paljoakaan! Minusta tärkeintä onkin huomata, ettei missään asiasssa voi olla täysin asiantuntija ja asiat muuttuvat ajassa ja kontekstissa. Opin vahvasti sen, että jos työhyvinvointia mitataan kerran vuodessa, ei voida mitenkään päästä kärryille ajankohdasta, missä mättää eniten ja mitkä asiat. Opin, että tarvitaan joustavampia arkimittareita työhyvinvoinnin seuraamiseksi ja toimia sen edistämiseksi. Opin, ettei työhyvinvointia saa unohtaa hetkeksikään, ei edes koronasäästöissä. Harmillista kyllä, että monet organisaatiot ovat säästäneet juurikin tästä tutkimustulosten huutaessa työhyvinvoinnin merkityksestä mm. työn tuottavuuden näkökulmasta. Itselle ei tuota pahaa mieltä erinäiset joulumuistamiset tai niiden antamatta jättäminen. Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen on erittäin tärkeää. Mitä sillä tarkoitan...no esimerkiksi yhteisöllisyyden tukeminen, työkuorman tasainen jakautuminen koko vuoteen, positiivinen ja innovatiivinen ilmapiiri, esimiestuki ja oman itsensä kehittämismahdollisuudet omian tavoitteiden mukaisesti!

Maskilla mennään taas

 "Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen 

on erittäin tärkeää."

Minulta on kysytty erilaisista etätyöhön liittyvistä hyvinvointimahdollisuuksista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että MINÄ itse olen oman onnellisuuteni avain ja sitä voi monet ulkoiset asiat tukea, mutta sitä onnea ei kukaan voi minulle antaa. Olen oikeastaan aika väsynyt, koska opiskelu vie paljon energiaa, mutta samalla erittäin kiitollinen. Kiitollisuuden pohtiminen lisää tutkitusti työhyvinvointia, ja sitä on joskus hyvä pohtia aloittaen vaikka kysymällä itseltään: "Mistä juuri nyt olen kiitollinen?" Etätöissä omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa, koska ei tule samalla tavalla pidettyä ruokataukoja, käveltyä kahvinhakureissulla tai julteltua työkavereiden kanssa käytävillä. Olen tehnyt kaikki etätyöhyvnvointiin liittyvät mokat, ja ne ovat kostautuneet huonoilla yöunilla ja huonolaatuisena työjälkenä. Nyt kalenterissa lukee: PIDÄ JENNI RUOKATAUKO!,  ja älykello piippaa, koska pitää venytellä lonkankoukistajat, koska en muuten pääse hetken päästä enää ylös.

Kiitollinen tästä karvaturrista

Toivottavasti sinulla oli ainakin ihan kohtuullinen vuosi ja toivon unelmiesi ja tavoitteidesi toteutumista vuodelle 2021!

Lämmintä Joulua!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Hyvinvoivan etätyön johtaminen

Pitkään olen vältellyt tuottamasta uutta etätyöaiheista tekstiä blogiini. Viimeksi keväällä kirjoitin oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyöpäivässä. Osalla suomalaisista etätyöt ovat jatkuneet keväästä tähän päivään asti, osa on ollut välillä töissä ja osan työ ei vain taivu etätyöksi. Ovatko juuri nämä EI etätyötä tekevät onnellisempia? Kävin kevään kirjoituksessani läpi omista lähtökohdistani etäyön plussia ja miinuksia. Nyt olen palannut takaisin töihin töihin, mutta en kuitenkaan normaaliin. Kasvomaskia tulee pitää jatkuvasti työpaikalla, ylimääräisiä kontakteja vältettävä ja mielen valtaa fiilis, että on jatkuvasti alttiina vaaratekijöille. Onko tämä kuormittavaa, KYLLÄ ON! Nyt olen alkanut kaipaamaan takaisin etätöihin, jossa oltiin kuitenkin ihan reilusti ja sovitusti kodin turvassa ja sait suunnitella työt sopimaan tähän muottiin. Nyt ei koskaan tiedä, koska suunnitelmat muuttuvat. Projektit peruuntuvat, suunniteltava uudestaan jne. 

ETÄTYÖKIRJA -suunnittele, sovi ja tee ( Grace, P 2020, toim. Heiskanen, S.)

Minulle toimitettiin kotiin etätyökirja. Ajattelin saavani uutta näkökulmaan etätyön mahdollisuuksiin, mutta tästä näkökulmasta kirja jäi hieman pinnalliseksi raapaisuksi. Kirja toimii sellaisena käyttöoppaana etätyössä huomioitavista asioista esimerkiksi johtajille, joiden alaiset eivät koskaan ole olleet etätöissä. Kirjan nimi olisikin voinut olla etätyön johtaminen, omasta ja organisaation näkökulmasta. Itselleni kirjassa oli liikaa itsestäänselvyyksiä ilman suurempia perusteluita, kuten kodin työpisteestä, häiriötekijöistä ja omasta itsestä huolehtimisesta (kuten käy kävelyllä, syö terveellisesti, pidä yhteyttä työkavereihisi jne.). Vaikkakin nämä asiat ovat minulle täysin itsestäänselvyyksiä, niin en siltikään niitä etätöissäni aina noudattanut, sillä KIIRE/liian tiukka aikataulutus. Jäi lounas syömättä, jäi ulos menemättä ja nivustaipeet huusivat hoosiannaa liiallisesta istumisesta, koska työpiste oli huono. 

Olinko huono johtamaan omaa etätyötäni?

Onko näin kenties käynyt sinulle? 

Kirjan lopusta löysin itselleni mielenkiintoisia asioita, joista osa ennestään tuttuja, nimittäin hyödyllisiä työkaluja etätyöpäivään. Oli ajankäyttötyökalua, nettisivujen bling bling äänien esto-ohjelmia, tiimihallintaa ja hyvinvointiaplikaatioita. Pitäisiköhän organisaatioiden managementin enemmän pohtia näiden työkalujen mahdollisuuksia lisätä työhyvinvointia etätöissä? Oletetaanko organisaatiossa, että nämä asiat osataan jo? Onko organisaatiokulttuuri sellainen, että kaikkeen tulee reagoida heti eikä kolmen päivän päästä? Näistä varmaan olisi hyvä keskustella, että mitä työntekijöiltä odotetaan.

Ehdottomasti MUST etätyöpäivässä - ULKOILU!

Koen olevani melko hyvä johtamaan työtäni, mutta täytyy sanoa, että mikään ominaisuus minullakaan ei estä uupumisen kokemusta työstä, jos työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa tai työt kasautuvat. Silloin ei ehdi työn lomassa pitämään hyvinvoivia hetkiä, kuten vaikkapa ulkoilla tai pitää ruokataukoa. Minusta etätyön johtaminen vaatisi todellakin kirjan sanojen mukaan suunnittelua ja sopimista. Ei etätyössä voida olettaa, että ihmiset jaksavat käydä yhtä pitkiä palavereita tai koulutuksia kuin lähikontaktissa, sillä lähes kaikki sosiaalinen vuorovaikutteisuus on otettu siitä pois. Tulisi avoimesti sopia kuinka paljon on riittävästi, suunnitella se hyvin ja sitten toteuttaa. Toivoisin etätyön johtamiseen työkaluja, jotka lisäisivät työhyvinvointiani, kuten ulkoilua. Tämä lähtee organisaatiokulttuurista, mihin halutaan panostaa. Onko ok lopettaa palaveri 15min aikaisemmin ja käyttää tämä aika happihyppelyyn? Onko ok suunnitella päivään työajalla tehtäviä taukojumppia? Onko ok, että sähköposteihin vastataan kaksi kertaa päivässä? Nyt joku voisi naurahtaa yksinkertaisille kysymyksilleni, ja näin toivon, sillä oletetavasti työpaikallasi on silloin nämä asiat huomioiva ilmapiiri.

 Lisää keskustelua organisaatioiden hyvinvointikulttuureista tarvitaan. 

Ihmiset uupuvat, sijaisia uupuneiden tilalle ei ehkä oteta, koska korona. Hyvinvointiin panostaminen nyt jos koskaan ei  ole turha keskustelu.

Huonossa taloustilanteessa se on pitkäaikainen sijoitus!

Mistä aiheista kenties haluaisit kirjoituksia? Kerro ihmeessä!

Hyvää loppusyksyä!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Psykologista pääomaa etsimässä

 Toivo  

Optimismi  

Sinnikkyys  

Itseluottamus 

Psykologinen pääoma koostuu neljästä yllämainitusta elementistä, ja käsite  juontaa juurensa USA:n professori Luthansin määritelmästä 2000 -luvun puolelta, jolloin  positiivinen psykologia on päässyt kukoistamaan. Tämä PsyCap eli Pshychological Capital määrittelee organisaation työntekijöiden pääomaa, joka ei näy vuosittaisessa tiliotteessa, mutta edistää työn tuottavuutta ja erityisesti työhyvinvointia.

 

Onko tällainen positiivinen psykologia sitten mistään kotoisin tai voiko pessimisti samaistua näihin ajatuksiin? Itse olen sitä mieltä, että tarkoituksenaan hyvää tuoville asioille tulee antaa mahdollisuus ja samalla hyväksyä se tosiasia, että kaikki ei ole kaikille. Katsotaanpas, mitä näistä käsitteistä ajattelen ja toivon, että mietit samalla mitä ne tarkoittavat sinulle.

TOIVO 

Tässä työhyvinvoinnin kontekstissa toivolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että onko tässä mahdollisuuksia saada itselleen tärkeitä asioita työssä/omassa elämässään, näenkö polun metsän keskellä? Itselläni on käynyt kerran se tilanne, että tämä polku ei oikeen enää näyttäytynyt selkeenä ja olin vähällä uupua. Tässä auttoivat minua läheiset työkaverit.

OPTIMISMI

Pessimisti ei pety, mutta pettyykö optimisti? Itse olen melkolailla realisti, mutta myös koen olevani optimisti ja todellakin petyn usein, asioihin, itseeni ja muihin ihmisiin. Luthans määrittelee optimismin yksinkertaisimmillaan ominaisuudeksi, jolloin ajattelee enemmän hyvää kuin pahaa tapahtuvan ja tulevaisuus näyttää positiiviselta. Työelämän myllerrykset ovat optimisteillekin rankkaa, mutta jonkinlainen usko siellä on, että tästä seuraa jotakin hyvää.

SINNIKKYYS (resilienssi)

Työelämässä sinnikkyys näyttäytyy saamalla omat suunnitelmansa toimimaan tavalla tai toisella vastoinkäymisistä huolimatta. Tämä on meille suomalaisille tuttua ajatellen meidän käsitettä "SISU". Sisu ja sinnikkyys on melkolailla samaa tarkoittavia asioita. Itse koen sinnikkyyttä töissä omien opiskelijoideni seurassa saaden opetettua jonkin haastavan aiheen (kuten insuliiniin liittyvät asiat) hyvin, niin että opiskelijat kokevat oppimisen iloa. Välillä tämä vaatii paljon ponnisteluja, mutta on sen arvioista. Sinnikäs ihminen on työpaikallasi todennäköisesti se "vahva" persoona sanan hyvässä merkityksessä (ei siis tallo muita alleen). 

ITSELUOTTAMUS

Luottamus on minäpystyvyyden kokemista, luotan siihen, että minä osaan tämän vaikka seisoisin yksin kuin tatti tunkiolla. Tämä on selkeästi minun heikoin lenkkini. Joudun usein varmistamaan työkavereiltani, että olenhan nyt tässä asiassa oikeilla jäljillä.  Työkaverini onneksi osaavat suhtautua tähän hieman huumorilla ja jaksavat vahvistaa itseluottamuksen ja minäpystyvyyden kokemistani. Hyvän itseluottamuksen omaava ihminen ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan tekee niistä Elastisen sanoin "Vastoinkäymisistä Voimaa"!

Psykologinen pääoma tuottaa työnantajalleen rahaa, jos he ovat kiinnostuneita siitä, sen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Toivoa sopii.

Ensikerralla käsittelen etätyökirjaa, jonka sain lahjaksi Aula & CO kustantajalta (ei kaupallinen yhteistyö). Mitä ottaisin kirjasta omaan päivittäiseen arkeeni ja mitä ehkä en?

Ja nyt viikonlopun viettoon. Mukavia syyspäiviä sinulle!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Loma oli ja loma meni. Missä mennään nyt?

 

Hyvää alkanutta syksyä ihan kaikille. Te, jotka luette minun blogiani ensimmäistä kertaa, säästän vaivaanne selvittää mikä blogi on kyseessä ja kerron sen yhdellä lauseella. Tässä se tulee: "Blogini käsittelee ajankohtaisesti työhyvinvointia eri näkökulmista, mahdollisuuksista vaikuttaa omaan työnhyvinvointiinsa ja etsii mahdollisuuksia löytää arjessa parempaa jaksamista." Olen Jenni Rinne, terveysalan opettaja Turusta, ja jatko-opiskelen työni ohella Turun yliopistossa aiheenani työhyvinvointi.

Minusta on mielenkiintoista miten ihmisen lomavaikutus jatkuu töiden alkaessa. Etsin asiasta lähteitä ja tulin luettuani sellaiseen johtopäätökseen , että ei se kovin kauaa jatkukaan, alle kuukauden siitä, kun palaa töihin. No huh! Odotamme lomaa innolla monta kuukautta, ja sitten yhtä kauan kun loma on kestänyt, olemme taas samassa jamassa kuin ennen lomaa. Jos ennen lomaa olit hyvässä jamassa, niin sitten ei huolta :) Tarvitseeko ihminen sitten lomaa? Tähän luulisi olevan helppo vastaus, että KYLLÄ tarvitsee. Olen jutellut erilailla työstään ajattelevien ihmisten kanssa. Toinen haluaa tehdä 50% työviikkoa aina, ja toiselle on kamala ajatus, jos viikko ei täyty reilulla 50 tunnilla töitä. Voiko ollakin tärkeämpi kysymys, että millaista työtä haluat tehdä? 

Loma oli ja meni

Oletko perfektionisti vaiko et? Tämä meinaan selittää osan syystä, miten koet loman vaikutuksen. Erään tutkimuksen mukaan (Horan, Flaxman & Stride, 2020) perfektionistiksi itsensä tituleeraavat opettajat olivat ennen lomaa lopen uupuneita ja kokivat ahdistuneisuutta ja ärsyyntyneisyyttä. Nämä opettajat pystyivät kuitenkin kivasti palautumaan loma aikana, kun taas ei-perfektionistit tekivät rästiin jääneitä työtehtäviään saamatta varsinaista lomaa työaskareistaan. Perfektionismi itsessään on eri tutkimuksissa koettu olevan syy-yhteys loppuun palamiselle työelämässä. 

Olo oli kolmen työviikon jälkeen siltä miltä näyttää!

Itse koen oloni tällähetkellä kuvan mukaisesti, hikinen ja tukala vaikka hyvinvoinnin voimaa. Tästä samaisesta syystä en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kauden ensimmäistä blogikirjoitusta, koska minulla on ollut LIIKAA töitä. Minulle sopisi paremmin monta minilomaa vuodessa, kun yksi pitkä loma. Minusta lomien pitäisi olla työelämässä joustavampia soveltuen ihmisen persoonallisiin ominaisuuksiin. Nyt samaa tarjotaan lähes kaikille, ellet sitten ole yrittäjä. Pitää tässä elämäntilanteessa olla kiitollinen, että on töitä, koska on ihan eri asia olla lomautettuna kuin lomalla. Otin nyt viikonloppuna ihan omaa aikaa, syöden, urheillen ja ulkoillen. Nyt taas SELF-HELP jutut käyttöön myös työpaikalla, ei aina 100-lasissa ja muista Jenni käydä työpäivän aikana ulkona! Itse siis kuulun siihen ryhmään, että KYLLÄ, tarvitsen töistä lomaa.

Täällä sain tänään rentoutua! 

Ensikerralla käsittelen psykologista pääomaa, ja miten se liittyy työhyvinvointiin.

Kiva, kun olet ja jaksamista sun työpäiviin!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Työhyvinvoinnin seuranta kevään viimeisenä ajatuksena

Mitä mieltä sinä olet työhyvinvoinnin seurannasta taikka sen aiheuttamista hyvinvointitoimenpiteistä työpaikallasi? "Älysormus sormeen ja kytketään työntekijä nettiin" - uutisoi yle viimeviikolla. Uutisessa oli minun makuuni paljon hyvää, kuten se, että työhyvinvoinnin seuraaminen ei saisi nojata massakyselyihin, jotka toteutetaan kerran vuodessa taikka kahdessa. Huonona koen, että työnantajalle raportoisin vapaa-aikaani ellen itse siitä halua keskustella. Työhyvinvointiin vaikuttaa keskeisesti työntekijän elämätilanne ja yleinen terveys siinä, mutta työhyvinvointi on nimensäkin mukaan TYÖhyvinvointi, johon tulisi vaikuttaa työajalla.

TÖISSÄ ja VAPAALLA - Pitäisi olla eri asia, eikö?

Otetaan sellainen esimerkki, että laitan älysormuksen sormeeni ja minua monitoroidaan vaikka kahden viikon ajan. Loistavaa, sitä teen jo itseäni varten nytkin. Meneekö raportti työnantajalle, joka kertoo kuinka minun tulisi elää vapaa-ajallani? Vai voisiko olla niin, että tämä työnanataja pyrkisi vaikuttamaan työhyvinvointiini ratkaisuilla, jotka tapahtuvat työtä tehdessäni?

Älkää ymmärtäkö minua väärin, minulla ei ole mitään älysormuksia vastaan, päinvastoin. Otan mielelläni vastaan tutkimustarkoitukseen sellaisia laitteita!  Kun sellainen fysiologinen mittari laitetaan työntekijän sormeen taikka vyötärölle taikka ranteeseen, tulee olla valmis myös ottamaan nämä tulokset sellaisenaan vastaan.  Ei niin, että "Jennillä varmaan oli kuormitusta, koska hänellä on kotona lapset ja tiskiallas täynnä" - tyyppisesti. Olen liikaa huomannut työelämässä ihmisten ongelmien vähättelyä. Mitataan, KYLLÄ, mutta miten asioita tehdään toisin ettei päädyttäisi niin kuormittaviin tilanteisiin.

Hyvinvointikello aina kädessä :)

Työhyvinvointi on nyt IN, sen olen huomannut varsinkin tämän vuoden aikana. Olen myös huomannut sen, että monilla eri aloilla työhyvinvoinnilla tarkoitetaan hieman eri asiaa. Kun seurataan/mitataan työhyvinvointia, onkin tärkeää määrittää mitä sillä milloinkin tarkoitetaan. Sitten vielä loppukaneettina sanoisin, että pitää olla valmis myös panostamaan sen työhyvinvoinnin saavuttamiseksi, yleensä se tarkoittaa työaikaa eli rahaa. Mittarit mittavaat, mutta ei takaa muutosta parempaan.

Kysyin alussa, että mitä sinä olet mieltä työhyvinvoinnin seurannasta taikka sen aiheuttamista hyvinvointitoimenpiteistä? Minun oma mielipiteeni on, että parempi olisi seurata usein kuin harvoin. Työhyvinvoinnin mittarit tulisi soveltua kyseiseen työyhteisöön ja työhyvinvointi määritellä siinä tarkasti, että tiedetään mistä puhutaan. Älysormus on tervetullut sormeeni. Työhyvinvointitoimenpiteitä tulisi olla eri työhyvinvoinnin osa-alueilla soveltuen taas kyseiseen työyhteisöön, sekä systemaattisuus sen jatkuvaan kehittämiseen organisoidumpaa.

Huh, mikä työhyvinvointivuosi takana! Olen oppinut työhyvinvoinnista sen, että sen mittaaminen, tulkitseminen ja edistäminen on HAASTE, joka ei saa loppua koskaan.

Nyt jään ajatusteni kanssa kesätauolle ja jatkan taas syksyllä. 

Kiitos, kun olet ollut mukana lukemassa juttujani. 

Onnea valmistuville ahertajille ja hyvää kesää!

Terkuin Jenni

Hyvinvointia etätyöpäivään

Suuri osa siirtyi poikkeusoloissa etätyöhön, mukaanlukien minä. Oman mausteensa siihen on tuonut lapseni, jotka ovat täällä kanssani etäkouluilleet. Etätyön ja perheen yhteensovittaminen on luonut haasteensa, ja tämä ei toimisi ajatuksella: "Istu 8-16 koneen ääressä ja sitten sulje se!". Omat esimieheni ovat olleet joustavia ja ymmärtäneet, että etätyön yksi mahtavimmista mahdollisuuksista on juurikin joustavuus sekä autonomia päättää miten sen työn suunnittelee ja toteuttaa tietyin reunaehdoin. Hyvin on mennyt, tai niin hyvin kuin tässätilanteessa osaan ja pystyn. 

Hyvinvoivan etätyöpäivän avaimet, mitkä ne ovat? Reunaehtona on tässä autonomisuus, jolloin työntekijälle annetaan mahdollisuus itse vaikuttaa osittain työpäivän kulkuun. Olen lukenut erilaisia työhyvinvointi-interventiotutkimuksia, joiden tarkoituksena on lisätä työntekijän voimavaroja suhteessa työn kuormittavuuteen. Tutkimusten valossa olen koonnut hyvinvoivan etätyöpäivän, joka minulla näyttää tältä:

Klo 7.00 aamu lähtee aamupalalla, johon aina kuuluu kahvi, olkoon se sitten hyvä vai huono asia, tutkimustuokset ovat erittäin ristiriitaisia. Uskon kohtuukäyttöön :) Vastaan samalla sähköposteihin ja wilma-viesteihin.

Klo 8.00 Hoidan lapsille aamiaiset ja heidän kouluhommat käyntiin

Klo 9.00 Näen opiskelijani Teams-sovelluksessa ja kysytään kuulumiset. Vuorossa on omat esitykset omasta leikkauspotilaasta. Mitoitin ihan liian lyhyen esitysajan, koska he olivat tehneet ihan huippuesitykset! Olimme Teamsissä yli kaksi tuntia. Pakko tehdä samalla jumppaliikkeitä. 

Klo 12 syömme lasten kanssa lounasta, itsetehtyä, koska kaupungin lapsille tarjoama valmisruokapaketti ei ole saanut kannatusta perheessä :/ Siitä lounaan jälkeen ehdoton ulos! Pieni 15 minuutin happihyppy voi jo saada kehossa palautumista aikaan. Keskittymiskyky paranee ja aivot jaksaa työssä paremmin. Samalla pysähdyn poikani kanssa kuuntelemaan mustarastaan laulua ja teen viisi kertaa syvähengityksen, jonka olen oppinut suorittamaan Joogassa.

Klo 13 tarkistan lasteni tehtävät ja he jäävät ulos leikkimään. Alkaa verkossa tapahtuva tietotesti, jonka ohjeistus käydään Teams-alustalla läpi. Testin jälkeen palautteet ja sitten päivän opetussessiot ovat tehty.

Klo 14.30 alkaa työpaikan kokous. Olen liian vähän ollut ulkona, niin päätän lähteä napit korvissa kokousta kuunnellen koiralenkille. Kun pitää katsoa kokouksessa esitystä, niin istahdan kivelle ja zoomaan ruutua isommaksi kännykästä, hyvin onnistui!

Klo 16 teen pientä kehonhuoltoa, koska istumatyössä minulta menee jumiin niska-hartiaseudun lisäksi lonkankoukistajat. Hoidan näitä mutjuttimella ja armottomalla rullalla.

Klo 16.30 jatkan päivää tarkistaen tehtäviä, vastatessa sähköposteihin (tätä tulee tehtyä vähän jokavälissä). Ehdin vielä suunnittelemaan hieman tulevia työtehtäviä.

Klo 18 päivällistä ja tietokone kiinni. Jos jatkan työasioita tämänjälkeen unenlaatuni on tyydyttävä tai huono. Tämän olen oppinut suuntokelloa ja ennenkaikkea kehoani kuunnellen.

Olen multitaskauksen sanansaattaja ja monet asiat teen yhtäaikaa. Olen tässä samalla pessyt pyykkiä ja tyhjentänyt tiskikonetta yms. Se ei ole haitannut työtehtäviäni ollenkaan. Yksi työkaverini kertoi siivonneensa kokouksen aikana koko asunnon, ja keskittyen paremmin kuin koskaan.

Mitä opin? Kun tietoisesti panostan omaan jaksamiseeni päivänaikana, se on parempi. Toki tulee hektisiä päiviä, ja en ole suunnitellut taukoja sinne etukäteen, niitä en myöskään pidä niin herkästi. Näiden päivien jälkeen yritän mennä pitkälle kävelylenkille vaikka lempimusiikkiani kuunnellen. Yritän tällä toimella mahdollistaa paremman unenlaadun. Näin vanhemmiten uni alkaa olemaan iso asia ;) Toivon, että työelämä siirtyy enemmän kuuntelemaan työhyvinvointia ja lisäämään työaikaan usemammin taukoja, lyhyetkin riittävät. Jokaisen päivärytmi on myös erilainen. Jos saa tehdä asioita omassa tahdissaan tietyin reunaehdoin, niin hyvinvoitiakin tulee lisää. 

Etätyössä työyhteisö on kaukana, mutta onneksi kävelyllä olen nähnyt niitä tärkeitä akun lataajia ja lisäksi saanut virtuaalisesti olla yhteydessä. 

Kiitos, kun olit mun päivässä mukana ja jaksamista sun etätyöpäivään. Laitan videoita mun instagramiin, josta voit saada vinkkejä harjoitteisiin työpäiväsi aikana :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness