First things first. Iso kiitos eilen kohtaamalleni opetusalan huikeelle tyypille ja kollegalle, joka antoi palautetta blogistani. Et tiedä kuinka se lämmitti sydäntä, iso kiitos sinulle!
Ja sitten...
Olin viime viikolla Helsingissä opettajaseminaarissa, jossa tapasin kaikilla asteilla työskenteleviä opetusalan ammattilaisia. Etenkin mieleeni jäi luokanopettajiksi opiskelevat nuoret sekä asiantuntijapuheenvuorot. Nuoret istuivat kaikki eri pöydissä ja halusivat tutustua uusiin ihmisiin, keskustelivat, kuuntelivat ja kunnioittivat erilaisia mielipiteitä. Ja mitä näkökulmia asioihin, WAU, tulevaisuuteni on turvattu :) Asiantuntijapuheenvuoroista yksi mielenkiintoisimmista oli arkkipiispa (em). Kari Mäkisen puhe aiheesta "Vihapuhe". Tälläkertaa ei ole kyseessä tutkimuslähdepitoinen kirjoitus vaan tämän puheen innoittama ajatelma työpaikalla tapahtuvasta vihaisesta puheesta sekä NIIN ärsyttävistä työkavereista.
Valitsin muutaman kuvan, jotka voivat herättää erilaisia ajatuksia minusta ihmisenä, kuten "vitsit kun ärsyttävän tekopirteä", "melko rumat korvikset", "miten se asettelee noi huulet noin?", "kuka tämänikäinen ottaa kuvan itsestään uikkareissa" , "aina se on niin treenaavinaan, kuka ottaa edes kuvia silloin kun treenaa oikeesti!" jne. jne. Todellisuudessa sillä ei ole väliä mitä siinä kuvassa on, jos se henkilö muuten vaan pääsee ihosi alle. Silloin tulee puhuttua vihaiseen sävyyn toisesta, koska sille tuntuu löytyvän siinä hetkessä jokin todella hyvä peruste.
Pahimmillaan vihainen puhe muuttuu vihapuheeksi. Kari Mäkisen puhetta referoidessani sain pomittua muutaman tärkeän seikan. Vihapuhe ei ole sama kuin vihainen puhe, mutta vihaisesta puheesta on lyhyt matka vihapuheeseen. Vihapuhe ei koskaan synny tyhjiössä, vaan sille on olemassa jokin yhteiskunnallinen todellisuus, josta se kumpuaa. Sellainen todellisuus voi olla myös työyhteisössä. Vihapuhe ei ole vihaista puhetta, koska vihainen puhe itsessään on vuorovaikutustilanne. Vihapuhe ei ole koskaan ole vuorovaikutteista. Vihapuhe elää ajan tiedotusvälineissä, saarnoista radioihin ja televiosta someen. Vihapuheen kohteeksi joutuvat usein vähemmistöryhmät.
"Se mitä sanoo on eri mitä toinen ymmärtää"
Työyhteisössä toivonmukaan ei koskaan ole vihapuhetta, mutta olen kohdannut paljonkin vihaista puhetta, omastakin suustani. Aiemmin asiakkaani olivat potilaita tai heidän omaisiaan ja nykyään he ovat opiskelijoita. Monta kertaa olen asiakkaitteni näkökannan ymmärtänyt vihaisen puheen keskeltä, joskin en ole ymmärtänyt ilmaisutavan tarpeellisuutta. Koskaan en ole silti ymmärtänyt miksi kollegat keskenään puhuvat toisistaan kaikenlaista joutavaa vihaista puhetta. On myös mahdollista, että sanomme asioita tietämättämme, että ne loukkaavat toisia. Minulle on käynyt niin muutamia kertoja työelämässä sekä rakkaiden ystävien kesken. Vastuu on myös aikuisella kuulijalla kysyen kollegalta, että mitä sinä tuolla äskeisellä kommentilla oikein tarkoitit? Yksi
opettajakollega Helsingin opeseminaarissa sanoi minulle, että opiskelijat olivat kokeneet
hänen syyllistyneen opsikelijoita kohdistuneeseen vihapuheeseen, vaikka opettaja oli omasta mielestään heittänyt vain vähän roisia huumoria. Tulisi
siis miettiä ihan oikeasti, että se mitä sanoo on eri mitä toinen ymmärtää. Toiselle
vitsi on toiselle jopa monen viikon harmituksen aihe.
Opettajaseminaarissa me "vanhat" opet saimme antaa nuorille opettajaopiskelijoille ja nuorelle minälleni ohjeita tulevaan työelämään. Luin muiden ohjeita, ja ne sisälsivät paljon tunne-elämään liittyvää tekstiä, kuten: "Olet hyvä juuri sellaisena kuin olet", "Älä anna toisten lannistaa sinua", "Pystyt siihen!" jne. Tämä on todellisuus missä elämänne, paljon lannistettuja sieluja työelämässä. Mietinkin tässä, että miksi töissä niin ärsyttää joku ja miksi koemme, että heistä voi vihaista puhetta puhua?
Osallistuin kerran sellaiselle tunne-luennolle, jossa käsiteltiin erilaisia tunnetiloja, niiden ilmaantumista sekä niiden merkityksiä, kuten esimerkiksi vihan tunteen tarpeellisuutta. Näille tunteille on kaikille oma paikka ja aika ja ne ovat meille tärkeitä. Tunteet tulee itselleen sallia, niihin ei vaan saa jäädä jumiin eli "LET it GO"! Jos jokin henkilö herättää vihaisia tunteita, niin voit kysyä itseltäsi että miksi? Voisiko olla, että se ihminen peilaa jotain asiaa sinussa, joka sinulta on jäänyt omassa prosessissa kesken? ITSEÄNI VOIN MUUTTAA. Voin muuttaa tapaani puhua toisille, voin muuttaa
tapaani ottaa vastaan ikävät asiat, voin aina uudelleen ihmetellä,
että miksi joku on niin saatanan ärsyttävä omasta mielestäni? Ja kyllä näitä minunkin mielestäni on, mutta ei niille tunteille saa antaa liikaa painoarvoa. Hengitys sisään ja ulos ja vaihda maisemaa. Ja hei, onneksi on ihan hirveesti hyvää, ja siihen kannattaa se oma energia keskittää. Hauskaa on huomata myös se, että toisen roska on joskus toisen aarre. Eli voin olla juuri se oikea tuki toiselle ja toiselle se ärsyttävä, jopa vihaisen puheen kohde :)
Poikani inspiroi minua päivittäin. Hän vähät välittää siitä miltä hän näyttää tai mitä muut ajattelevat hänestä (vielä), vaan kiinnostuu siitä miltä itsestään tuntuu :)
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua instassa ja facessa: @work.life.wellness
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti