Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?

Mihin se aika meni?

Lapsena ei voi odottaa, että aika kuluu nopeammin, yökyläilyt kavereiden kanssa, yksin kotona, seurustelu, ajokortti, yöelämä ja muutto pois kotoa. Mutta jossain kohtaa, en tiedä missä, aika alkoi mennä todella nopeasti. Kesän jälkeen tuli jo joulu ja sitten olikin  jo pääsiäinen. Lapseni kasvoivat vaipoista ulos ja mieheni päästä lähti karvat kohti leukaa. Olen haastatellut ajankulun kokemuksista eri ikäisiä. Poikani (6v.) sanoo, että onko 5 minuuttia pitkä aika? Äitini (60+) kaipailee kovin aikaa, kun oli neljäkymmentä: "Silloin elämä oli ihmisen parasta aikaa" ja  isoäitini ollessaan 90 vuotta sanoi minulle, että jos elää itselleen mielekkäällä tavalla, niin kulutettu aika tuntuu hyvin käytetyltä. Aika hyvin sanottu, vai mitä?

Monissa kuvissani seikkaileva Lyyli kasvoi hetkessä pehmolelusta koiraksi.

Sitten on tämä työelämä. Olen tehnyt erilaisia töitä, töitä joissa tulee katsottua kelloa useamman kerran päivässä, ja töitä joissa aika kuuluu kun siivillä. Työn imu on käsite 2000-luvulta, jonka mukaan ihminen työn imussaan ei huomaa ajan kulua ja kokee työnsä miellekkääksi (Scaufeli & Baker 2004). Työhön käytetty aika ei itsessään tuo työn tuottavuuteen lisäarvoa, vaan miten työn tekijä kokee työn imua työtä tehdessään (Okazaki ym. 2017)

Lähdin nyt aamulla Helsinkiin opettajaseminaariin kuuntelemaan muun muassa työhyvinvointiasiaa.

Nyt siis voisin edellä todeta, että jos koet työsi miellekkääksi, niin aika kuluu töissä nopeasti. Tämä ei varmaankaan ollut rakettitiedettä. 1) Positiivinen ongelma on siis, jos työssä aika ei riitä sen takia, että työ on miellekästä, mutta 2) työ voi olla myös liian kuormittavaa työkuorman ja ajankäytön suhteen, jolloin esimiehen tulisi puuttua työntekijän jaksamiseen. Ja kyllä, sekin on laissa säädetty. Mietin nyt tätä sen positiivisen ongelman kautta. Miten saa ajan sitten riittämään kaikkeen siihen tekemiseen, kun työn lisäksi voi olla opiskelua, toinen työ ja lisäksi läheiset, jotka ansaitsevat huomiomme. Tässä käytän apuna itsensäjohtamisen keinoja, joiden avulla reflektoit, seuraat ja palkitset itseäsi omasta toiminnastasi (Mezo 2009). Tässä on tärkeää pitää focus siinä mitä tekee. Työterveyslaitoksen julkaisu käsittelee ajankäyttöä asiantuntijatyössä (Toivanen ym. 2016) eli puhutaan työstä, jossa työnantaja määrittelee vaan ääriviivat työajalle. Nämä lähteet yhteensovitettuna sain seuraavat 10 vinkkiä ajankäytön hallintaan päivittäisessä tekemisessä.

Näihin voin itse vaikuttaa:

1) Hallitse keskeytykset (pois äänet sähköpostista tai puhelimesta)

2) Aseta itsellesi focuskello (teen nyt tätä hommaa 20 minuuttia ja en anna muiden häiritä)

3) Muista palkita itseäsi (oma kehu haisee ;)....mene vaikka kahville kun homma on tehty, kuuntele yksi biisi työtehtävän jälkeen ihan rauhassa jne.)

4) Työrauhan luominen (onko liikaa meteliä? Korvatulpat taikka yhteiset pelisäännöt työhuoneessa)

5) Tee itsesi kanssa kehityskeskusteluja. (Miksi teen työtäni?..voisinko tehdä muuta?)

6) Priorisoi työtäsi (älä hukkaa aikaa turhiin juttuihin...joihinkin 50% riittää ja panosta tärkeisiin se 80% ja erittäin tärekisiin 95%)

7) Usko itseesi ja puhu itsellesi kauniisti!

8) Nuku riittävästi

9) Älä keksi pyörää uudelleen, vaan kysy kaverilta (voi olla nopeampaa kysyä asiaa, kun käyttää asiaa sen selvittämiseen itse)

10) Aina ei tarvitse olla saatavilla...sano EI! 

Ja lopuksi. Mikään näistä edellisistä ei toimi, jos työssäsi on työyhteisön prosessit pielessä. Esimies on isossa asemassa osoittamaan työntekijälle työtehtävät ja niihin käytettävä aika. Jos aika ei riitä kyseisiin työtehtäviin, niin jotain tulee tehdä eritavalla. Tätä tulee miettiä yhdessä työyhteisön voimin AJAN kanssa. 

Ajanhallinta asiantuntijatyössä ( Toivanen ym. 2016).

Toivottavasti tämä herätti keskustelua ja ajatuksia. En vielä ole päättänyt aihettani seuraavalle viikolle. Saapi laittaa ehdotuksia Instaan tai faceen.

instagram: @work.life.wellness/Jenni Rinne

facebook: work.life.wellness

Hyvää viikonloppua ja muistakaa tehdä mieluisia asioita.