Äitienpäivä Special

Lupasin seuraavan blogitekstini työhyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyössä ja se tulee kyllä ihan lähiaikona tänne :) Näin äitienpäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa henkilökohtaisesta aiheesta: perhesuhteiden vaikutuksesta hyvinvointiin. Minua inspiroi tänään lukemani haastattelu Me Naiset- lehdestä, jossa Jörn Donnerin avioton poika Otto Gabrielsson kertoo olleensa isälleen vaan vahinko, rikkaruoho isossa puutarhassa. Hän kirjoitti kuolleelle isälleen kirjan, jossa hän käsitteli tätä haastavaa suhdettaan omaan isäänsä. Jokaisella meistä on oma perhetaustamme, joka omalta osaltaan määrittelee meidän ajatustamme itsestämme ja ympäröivästä maailmastamme. Miksi läheisilleen on välillä vaikea kertoa tunteistaan, siis vielä silloin kun he elävät?

Järvelän lintukosteikko äitienpäiväaamuna. Kuvaajana tyttäreni Iida.

Itselläni on etuoikeus olla Äiti, tämä ei ollut itsestäänselvyys. Koin raskauden keskeytymisen, joka todettiin 12 viikon ultrassa. Sitten koin raskaudenkeskeytyspillerit, pahan kohtutulehduksen ja kohdunkaavinnan. Sen jälkeen pitkän odotusajan ja lapsettomuustutkimukset ja sitten taas raskauden. Tarinani ei ole uniikki, vaan erittäin tyypillinen vaiettu tarina noin 10-20% suomalaisten naisten arjesta. Tänään saan olla äiti kahdelle lapselle, ja sitä todella osaan arvostaa. Osaan myös myötäelää lapsettomien läheisteni arkea, se ei ole helppoa se. Itse sanon tekeväni asiat eritavalla, kuin omat vanhempani samalla huomaten, että teen monia asioita liiankin samalla tavalla. Hieman huvittuneena ja lämmöllä huomaan välillä tekeväni kuten äitini tai isoäitini. Tottumukset, asenteet ja arvot ovat syvällä äidinmaitoon rakennettuna, mutta osa niistä myös tosi hyviä sellaisia!

Lintubongausta- nähty myös vesimyyrä!

On paljon asioita, joita toivoisin voivani kertoa lapsuuden perheelleni esimerkiksi asioista, jotka ovat jääneet takaraivoon kummittelemaan. Miksi minulta ei veli kysy kuulumisia, taikka miksi panostukset perheeni hyvinvoinnin tukemiseen eivät ole saaneet ajattelemaani arvostusta, tunnen olevani itsestäänselvyys. Vai ovatko nämä ajatukset vain minun päässäni? Kenties. Suurempaa Pandoran lipasta en kuitenkaan jaksa lähteä puimaan ajatellen, että se ei tuo kenellekään parempaa mieltä. Kyseenalaistankin ajatuksen, että kaikki asiat tulee sanoa ääneen, oikein puida läpi. Joskus on ehkä parempi pitää "mölyt mahassaan", kuten omalla isoäidilläni oli tapana sanoa. Minusta tämä on hyvä neuvo silloin, jos itse pystyy sen asian kanssa elämään. Uskon, että jokainen operoi omista lähtökohdistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Tärkeää on armollisuus itseään ja läheisiään kohtaan. Olen hyvä äiti ihan tällaisena, vikoineni päivineen! Jos vaadin täydellisyyttä itseltäni, niin siinä kärsivät lapsenikin! Työyhteisöön tämä sama lause pätee myös erinomaisesti!

Omalle lapselleni olen maailman paras äiti :)

Minulla on paljon kuvia luonnosta, ja ihan itsekkäistä syistä. Luonto tarjoaa minulle sellaista terapiaa, jota en kaipaa taikka pysty saamaan muualta. Siellä jäsennän ajatuksiani ja mietin mikä on tärkeintä. Olen kärsinyt vuosia huonosta itsetunnosta, joka juontaa juurensa muun muassa koulukiusaamisesta ja huonosta teini-iän parisuhteesta. Nyt mietin, että onko tärkeintä pahoittaa läheisteni mieli peuhomalla vanhoja juttuja, jotka eivät enää miksikään muutu vai keskittyä tähän päivään ja pohtia niitä asioita mitä minulla NYT on ja mitä ehkäpä tulossa! Ketkä ovat minulle rakkaita nyt, ja miten voisin saada heille paremman mielen NYT. Oma lapsuudenperheeni koostuu hyvistä ihmisistä, joille haluan pelkkää hyvää. Olemme vain erittäin erilaisia ja maailmankatsomus on hyvinkin erilainen ihan meillä kaikilla. 

Hyvinvointi lähtee mielestäni siitä, että löytää itsensä ja oman tapansa elää muita loukkaamatta, mutta myös muiden mielipiteitä kuuntelematta. Alan olla pian perillä omassa elämässäni, jo oli aikakin. On aika ottaa omat voimavarat käyttöön ja antaa mennä. Korkkarit eivät mene kattoon, koska niitä niin harvoin käytän. Lupaan kuitenkin jatkossakin jakaa luontokuvia, en siksi että se on niin muodissa, vaan siksi, että se on mun elämä! 

Kun alkaa olla kotona itsensä kanssa, voi antaa muidenkin olla kuin kotonaan. 

Näin uskon.

Rymättylän kukkaloistoa

Ihanaa äitienpäivää kaikille äidin omaaville ja äitinsä menettäneille! 

Hyvää äitienpäivää rakas äiti.

Ja tosiaan, seuraavalla kerralla keskitään työhyvinvoinnin ylläpitämiseen etätyössä, joka monilla kohta loppuu taikka jää jopa pysyvästi osaksi arkea.

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness