24.10.2020

Hyvinvoivan etätyön johtaminen


Pitkään olen vältellyt tuottamasta uutta etätyöaiheista tekstiä blogiini. Viimeksi keväällä kirjoitin oman hyvinvoinnin ylläpitämisestä etätyöpäivässä. Osalla suomalaisista etätyöt ovat jatkuneet keväästä tähän päivään asti, osa on ollut välillä töissä ja osan työ ei vain taivu etätyöksi. Ovatko juuri nämä EI etätyötä tekevät onnellisempia? Kävin kevään kirjoituksessani läpi omista lähtökohdistani etäyön plussia ja miinuksia. Nyt olen palannut takaisin töihin töihin, mutta en kuitenkaan normaaliin. Kasvomaskia tulee pitää jatkuvasti työpaikalla, ylimääräisiä kontakteja vältettävä ja mielen valtaa fiilis, että on jatkuvasti alttiina vaaratekijöille. Onko tämä kuormittavaa, KYLLÄ ON! Nyt olen alkanut kaipaamaan takaisin etätöihin, jossa oltiin kuitenkin ihan reilusti ja sovitusti kodin turvassa ja sait suunnitella työt sopimaan tähän muottiin. Nyt ei koskaan tiedä, koska suunnitelmat muuttuvat. Projektit peruuntuvat, suunniteltava uudestaan jne. 


ETÄTYÖKIRJA -suunnittele, sovi ja tee ( Grace, P 2020, toim. Heiskanen, S.)

Minulle toimitettiin kotiin etätyökirja. Ajattelin saavani uutta näkökulmaan etätyön mahdollisuuksiin, mutta tästä näkökulmasta kirja jäi hieman pinnalliseksi raapaisuksi. Kirja toimii sellaisena käyttöoppaana etätyössä huomioitavista asioista esimerkiksi johtajille, joiden alaiset eivät koskaan ole olleet etätöissä. Kirjan nimi olisikin voinut olla etätyön johtaminen, omasta ja organisaation näkökulmasta. Itselleni kirjassa oli liikaa itsestäänselvyyksiä ilman suurempia perusteluita, kuten kodin työpisteestä, häiriötekijöistä ja omasta itsestä huolehtimisesta (kuten käy kävelyllä, syö terveellisesti, pidä yhteyttä työkavereihisi jne.). Vaikkakin nämä asiat ovat minulle täysin itsestäänselvyyksiä, niin en siltikään niitä etätöissäni aina noudattanut, sillä KIIRE/liian tiukka aikataulutus. Jäi lounas syömättä, jäi ulos menemättä ja nivustaipeet huusivat hoosiannaa liiallisesta istumisesta, koska työpiste oli huono. 

Olinko huono johtamaan omaa etätyötäni?

Onko näin kenties käynyt sinulle? 


Kirjan lopusta löysin itselleni mielenkiintoisia asioita, joista osa ennestään tuttuja, nimittäin hyödyllisiä työkaluja etätyöpäivään. Oli ajankäyttötyökalua, nettisivujen bling bling äänien esto-ohjelmia, tiimihallintaa ja hyvinvointiaplikaatioita. Pitäisiköhän organisaatioiden managementin enemmän pohtia näiden työkalujen mahdollisuuksia lisätä työhyvinvointia etätöissä? Oletetaanko organisaatiossa, että nämä asiat osataan jo? Onko organisaatiokulttuuri sellainen, että kaikkeen tulee reagoida heti eikä kolmen päivän päästä? Näistä varmaan olisi hyvä keskustella, että mitä työntekijöiltä odotetaan.


Ehdottomasti MUST etätyöpäivässä - ULKOILU!

Koen olevani melko hyvä johtamaan työtäni, mutta täytyy sanoa, että mikään ominaisuus minullakaan ei estä uupumisen kokemusta työstä, jos työtä on vaan yksinkertaisesti liikaa tai työt kasautuvat. Silloin ei ehdi työn lomassa pitämään hyvinvoivia hetkiä, kuten vaikkapa ulkoilla tai pitää ruokataukoa. Minusta etätyön johtaminen vaatisi todellakin kirjan sanojen mukaan suunnittelua ja sopimista. Ei etätyössä voida olettaa, että ihmiset jaksavat käydä yhtä pitkiä palavereita tai koulutuksia kuin lähikontaktissa, sillä lähes kaikki sosiaalinen vuorovaikutteisuus on otettu siitä pois. Tulisi avoimesti sopia kuinka paljon on riittävästi, suunnitella se hyvin ja sitten toteuttaa. Toivoisin etätyön johtamiseen työkaluja, jotka lisäisivät työhyvinvointiani, kuten ulkoilua. Tämä lähtee organisaatiokulttuurista, mihin halutaan panostaa. Onko ok lopettaa palaveri 15min aikaisemmin ja käyttää tämä aika happihyppelyyn? Onko ok suunnitella päivään työajalla tehtäviä taukojumppia? Onko ok, että sähköposteihin vastataan kaksi kertaa päivässä? Nyt joku voisi naurahtaa yksinkertaisille kysymyksilleni, ja näin toivon, sillä oletetavasti työpaikallasi on silloin nämä asiat huomioiva ilmapiiri.





 Lisää keskustelua organisaatioiden hyvinvointikulttuureista tarvitaan. 
Ihmiset uupuvat, sijaisia uupuneiden tilalle ei ehkä oteta, koska korona. Hyvinvointiin panostaminen nyt jos koskaan ei  ole turha keskustelu.
Huonossa taloustilanteessa se on pitkäaikainen sijoitus!


Mistä aiheista kenties haluaisit kirjoituksia? Kerro ihmeessä!


Hyvää loppusyksyä!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

2.10.2020

Psykologista pääomaa etsimässä

 Toivo  

Optimismi  

Sinnikkyys  

Itseluottamus 


Psykologinen pääoma koostuu neljästä yllämainitusta elementistä, ja käsite  juontaa juurensa USA:n professori Luthansin määritelmästä 2000 -luvun puolelta, jolloin  positiivinen psykologia on päässyt kukoistamaan. Tämä PsyCap eli Pshychological Capital määrittelee organisaation työntekijöiden pääomaa, joka ei näy vuosittaisessa tiliotteessa, mutta edistää työn tuottavuutta ja erityisesti työhyvinvointia.
 



Onko tällainen positiivinen psykologia sitten mistään kotoisin tai voiko pessimisti samaistua näihin ajatuksiin? Itse olen sitä mieltä, että tarkoituksenaan hyvää tuoville asioille tulee antaa mahdollisuus ja samalla hyväksyä se tosiasia, että kaikki ei ole kaikille. Katsotaanpas, mitä näistä käsitteistä ajattelen ja toivon, että mietit samalla mitä ne tarkoittavat sinulle.

TOIVO 

Tässä työhyvinvoinnin kontekstissa toivolla tarkoitetaan yksinkertaistettuna sitä, että onko tässä mahdollisuuksia saada itselleen tärkeitä asioita työssä/omassa elämässään, näenkö polun metsän keskellä? Itselläni on käynyt kerran se tilanne, että tämä polku ei oikeen enää näyttäytynyt selkeenä ja olin vähällä uupua. Tässä auttoivat minua läheiset työkaverit.




OPTIMISMI

Pessimisti ei pety, mutta pettyykö optimisti? Itse olen melkolailla realisti, mutta myös koen olevani optimisti ja todellakin petyn usein, asioihin, itseeni ja muihin ihmisiin. Luthans määrittelee optimismin yksinkertaisimmillaan ominaisuudeksi, jolloin ajattelee enemmän hyvää kuin pahaa tapahtuvan ja tulevaisuus näyttää positiiviselta. Työelämän myllerrykset ovat optimisteillekin rankkaa, mutta jonkinlainen usko siellä on, että tästä seuraa jotakin hyvää.




SINNIKKYYS (resilienssi)

Työelämässä sinnikkyys näyttäytyy saamalla omat suunnitelmansa toimimaan tavalla tai toisella vastoinkäymisistä huolimatta. Tämä on meille suomalaisille tuttua ajatellen meidän käsitettä "SISU". Sisu ja sinnikkyys on melkolailla samaa tarkoittavia asioita. Itse koen sinnikkyyttä töissä omien opiskelijoideni seurassa saaden opetettua jonkin haastavan aiheen (kuten insuliiniin liittyvät asiat) hyvin, niin että opiskelijat kokevat oppimisen iloa. Välillä tämä vaatii paljon ponnisteluja, mutta on sen arvioista. Sinnikäs ihminen on työpaikallasi todennäköisesti se "vahva" persoona sanan hyvässä merkityksessä (ei siis tallo muita alleen). 




ITSELUOTTAMUS

Luottamus on minäpystyvyyden kokemista, luotan siihen, että minä osaan tämän vaikka seisoisin yksin kuin tatti tunkiolla. Tämä on selkeästi minun heikoin lenkkini. Joudun usein varmistamaan työkavereiltani, että olenhan nyt tässä asiassa oikeilla jäljillä.  Työkaverini onneksi osaavat suhtautua tähän hieman huumorilla ja jaksavat vahvistaa itseluottamuksen ja minäpystyvyyden kokemistani. Hyvän itseluottamuksen omaava ihminen ei lannistu vastoinkäymisistä, vaan tekee niistä Elastisen sanoin "Vastoinkäymisistä Voimaa"!


Psykologinen pääoma tuottaa työnantajalleen rahaa, jos he ovat kiinnostuneita siitä, sen ylläpitämisestä ja kehittämisestä. Toivoa sopii.

Ensikerralla käsittelen etätyökirjaa, jonka sain lahjaksi Aula & CO kustantajalta (ei kaupallinen yhteistyö). Mitä ottaisin kirjasta omaan päivittäiseen arkeeni ja mitä ehkä en?


Ja nyt viikonlopun viettoon. Mukavia syyspäiviä sinulle!


Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness

Lomalta töihin - olinko edes lomalla?