Olenko minä viivyttelijä?

Ventovieraat ihmiset aloittavat yhdessä tekemään ryhmätyötä aiheenaan tutkimusetiikka. Kaikki neljä ovat eri kulttuuritaustaisia ja yhteinen työkieli on englanti. Ohjeistuksen kilahtaessa sähköpostiin yksi ryhmän jäsenistä oli saanut aikaiseksi jo perustaa yhteisen sähköpostiketjun sekä whats up ryhmän ehdottaen heti tapaamista. Kaksi ryhmänjäsentä seuraa kauniisti ensimmäisen jäsenen perässä ja yhdestä ei ole vielä kuulunut mitään. Ryhmätyön pitää olla valmis marraskuun puolessa välissä, onhan siihen vielä aikaa... Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? (Ja tämä tarina on tosi)

Katsoin erittäin mielenkiintoisen TED TALK videon youtubesta (jonne voit itse linkittäytyä TÄSTÄ), jossa Tim Urban (kirjailija) kertoo viivyttelijän jalosta taidosta. Herra Urban kertoo asiasta hieman surkuhupaisaan sävyyn, mutta olen myös löytänyt viivyttelijöistä ihan loistavia puolia. Viivyttelemällä voi päästä helpommalla esimerkiksi työelämässä. Ai miksi? Otetaan tilanne, että kaikki saavat saman ohjeistuksen. Tehtävän puolessa välissä huomataan että puolet tehtävän saaneista eivät ole ymmärtäneet tehtävänantoa ja tulee helpottavia tarkennuksia. Viivyttelijä ei ole edes ajatellut koko tehtävää vielä ja pääsee mukaan kevyemmässä kuormassa. Viivyttelijät osaavat myös kuuntelun taidon sekä ottaa vastaan hyviä kalavinkkejä toisilta, jotka ovat olleet jo aiemmin samaisissa vesissä kalastelemassa. Melko fiksua!

Sitten on tarnan toinen puoli. Deadline lähestyy. Viivyttelijä on asiassaan täysin yksin. Kukaan muu, kun hän itse, ei käske saamaan työtehtävää valmiiksi ajallaan. Alkaa tulla kamala kiire, STRESSI. Alkaa ahdistaa ja sitäkään vähää ei saa tehtyä mitä pitäisi. Kohta huomaa olevansa sohvalla syömässä sipsejä ja ottamassa muutaman oluen. Pyykit on märkänä koneessa ja telkkarista tulee Frendien uusintoja, joihin ei pysty keskittymään, kun on niin paljon asioita tekemättä. Pitäisi vielä ulos istuttaa niitä helv... kanervia.

Eli ollakko viivyttelijä vai eikö olla? Kumpaa sinä olet?

Viivyttelyn jalo taito varmasti onkin siinä, että osaa viivytellä juuri oikein määrän aikaa, ei liian kauan eikä liian vähän. Ei saa viivytellä liikaa, että tulisi stressi, mutta joskus viivyttely voi tuoda parempia lopputuloksia, kun ei hätiköi liian aikaisessa vaiheessa. Eräs minua viisaampi sanoi minulle tehdessäni opinnäytetyötä Turun yliopistolla, että Gradu alkaa siitä, kun laittaa kursorin osoittamaan vasempaan reunaan. Ja ehkä se tärkein tässä on ymmärtää, että tuoko niin sanottu turha viivyttely sinulle stressiä. Jos tuo, niin sitten sille asialle tulisi tehdä jotakin, eikö?

Itse kuulun tuohon EI VIIVYTTELIJÄ kategoriaan. Teen kaiken mielummin ennen kuin jälkeen. Menen sohvalle löhöämään vasta kun pesukone on tyhjennetty, koska silloin voin oikeasti rentoutua. Menen koiran kanssa ulos nyt,  kuin mietin että pitäisi lähteä. Eli en mieti, menen vaan ja teen. Nyt sitten minunlaisteni ihmisten pitää harjoitella kärsivällisyyttä ja kuuntelua, jotta voi oppia myös toisilta. Kaikkea ei tarvitse itse häslätä kantapään kautta. Oma vinkkini lukijoille on, että ota läheisyyteesi yksi viivyttelijä (minulla  on yksi ihan paras tyyppi) ja opi häneltä siitä jalosta taidosta ne hyvät puolet ja jätä ne vähemmän hyvät puolet huomiotta. Ja tiedoksi...alussa mainitsemani tarinan pääosan esittäjä en ollut minä, vaan yksi Lähi idästä kotoisin oleva kaveri ;)

Ihanaa viikonloppua!

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni    Facebook: work.life.wellness

MINUN ELÄMÄ! - itsesäätelytaidot koetuksella

Lapseni kysyi minulta viime viikolla, että miksi minä saan aina päättää mitä laitetaan ulos päälle. Aikuisena olemisen ihanuus on se, että saa päättää ihan itse omista asioistaan. Mutta siinä se sietämätön keveys sitten onkin. Miksi sitten en syö aina terveellisesti? Miksi en mene riittävän ajoissa nukkumaan? Olivatpa nämä kysymykset sinulle millaisia tahansa, niin vastaus on, että ITSESÄÄTELY, ei siis itsekuri vaan säätely. Tämä mukava toiminnanohjausjärjestelmä kehittyy meille jo lapsena ja siihen vaikuttaa paljon ympäröivä sosiaalinen maailma. En lähde nyt sitä avaamaan, että miten sen kehittyy (menee melkolailla varhaislapsuuden psykologian puolelle ja siinä on ihan omat ammattilaisensa), mutta lähdetään siitä, että voiko itsesäätelyä kehittää aikuisena? 

Me helposti totumme tiettyihin asioihin ja olemme niin sanotusti tapojemme orjia. Näetkö sinä metsän puilta vai keskitytkö liikaa yksityiskohtiin esimerkiksi työelämässä? Eräs käsiini tarttunut tutkimus osoitti että tottumusten muuttaminen tietoisesti on mahdollista esimerkiksi askeleiden lisääminen työpäivään pienillä valinnoilla (Hamilton ym. 2019). Uskon tässä olevan se totuus:

"Pienet päivittäiset valinnat"

Itsesäätelyä voi kehittää aikuisena pala kerrallaan pureskellen tekemällä niitä pieniä valintoja päivässä. Ihmisen halu kehittää itsesäätelytaitoja kumpuaa yleensä halusta tehdä elämässään jokin muutos. Jotkut haluaa laihduttaa, toiset lopettaa tupakoinnin ja toiset voida töissä paremmin...mitä nyt milloinkin. Kiinnostukseni on tuossa jälkimmäisessä eli työhyvinvoinnissa. Itsesäätelyn ollessa kohdallaan lisääntyy usein työhyvinvointi ja myös hyvinvointi ihan joka osa-alueella elämässä, harvoin niitä voi nyt erottaa. Itsesäätelyn kehittäminen on mahdollista tietoisten prosessien kautta, jossa tärkein on tavoitteen asettaminen ja sitä kohti meneminen (Mann ym. 2013). On tehty monta tutkimusta, joissa näitä itsesäätelykeinoja onnistuneesti käytetään työelämässä (en nyt linkkaa niitä vielä, koska se tutkimusvaihe on prosessissa) ja tässä vinkki vitonen työhyvinvoinnin näkökulmasta:

1) Aseta tavoite jota kohti haluat mennä
3) Vaikuta ympäristöösi niin että tavoitteet on mahdollista saavuttaa
4) Pysähdy hetkiin ja hengitä
5) Salli itsellesi pieniä taukoja päivään
6) Tee jokin asia eritavalla kuin eilen

Minun tavoitteeni on todennäköisesti erilaiset kuin sinun, sillä minun hyvinvointi on todennäköisesti erilainen kuin sinun. Me painotamme erilaisia asioita ja meille tulee hyvä olo eri asioista. Minä olen oppinut näkemään metsän puilta ja nyt siellä on vielä keskellä suuri polku uusille ajatuksille. Tämän saavutin luomalla ympärilleni sellaisen ringin, jossa on hyvä olla. Siihen rinkiin kuuluu paljon ulkoilua (nykyään jopa työpäivän aikana), hengitystaukoja, mahtavia ihmisiä sekä keskittyminen hetkeen tietoisesti (tämä minulle vaikeinta). Välillä on vaikeaa, mutta se auttaa jos on niitä konkreettisia keinoja joilla saa metsäpolun taas paremmin näkyville.

Aina se tavoitteita kohti meneminen ei ole helppoa. Tämän tietää kaikki, jotka ovat muutosta ennen yrittäneet. Päätin, että palaudun parhaiten töistä menemällä ulos työpäivän aikana ja myös sen jälkeen, satoi tai paistoi. En yhtään pidä ulkoilusta sateella. Kylmä on myös kamalaa, mutta sade peittoaa kaikki muut kamaluudet. Otin säätelymekanismit todella tietoisesti käyttöön tiistaina ollessani kaatosateessa ulkona ja pyöräilin kaatosateessa perjantaina töihin ja takaisin. Illalla kehoni kiitti minua ja minä sitä. Joskus vaan täytyy suuremman tavoitteen vuoksi vähän jaksaa mennä epämukavuusalueelle.

Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle. Olisi mielenkiintoista tietää mikä on sinun työhyvinvointiin liittyvä tavoite. Ja onko tavoite edes sellainen mihin omilla valinnoilla voi vaikuttaa. 

Laita halutessasi kommentteja tänne tai minun SOME kanaville:

FACEBOOK/INSTAGRAM: @worklifewellness_jenni