Vuosi lähenee nyt loppuaan, ja silloin katseet kääntyvät luonnollisesti kohti tulevaa reflektoiden myös menneitä tapahtumia. Vuosi on ollut kaikenkaikkiaan erittäin poikkeuksellinen. Miten meni siis omasta mielestä? Kun näitä asioista pohtii, on hyvä olla itselleen armollinen. Osa asettaa ehkä uusia tavoitteita vuodelle 2021 tai toiset menevät Vesalan sanojen mukaan kohti "Uusia unelmia". On kuitenkin ihan tervettä myös pohtia mikä meni kyseisessä vuodessa hyvin, ja mitkä asiat ovat ihan hyvä säilyttää ennallaan. Ihminen kun kaipaa myös pysyvyyttä ja armollisuutta sille, ettei kaikkea tarvitse aina muuttaa, ei edes työelämässä!
 |
| Ulkoilu ja Latte - melko hyvä yhdistelmä |
Sinäänsä meni ihan hyvin, koska en rikkonut yhtäkään Uuden Vuoden 2020 lupausta, koska en sellaisia tehnytkään. Ulkoilin enemmän, nipotin vähemmän ja join kahvia. Koronakeväällä opin paljon uusia opetusmenetelmiä, menetin hermot lasten leikkiessä Teams-sovelluksen taustalla, kun yritin selvittää seksuaaliasioita hoitotyössä. Parasta oli kuitenkin käydä katsomassa sammakonkutua lammella päivittäin aina työpäivän lomassa. Kesä antoi koronasta hieman huilia ja toteutin pitkäaikaisen haaveeni pienestä kesämökistä. Syksyllä aloitin opetustyöt tiukemmilla hygieniamääräyksillä siirtyen hybridimallista täysin etään, eli opetussuunnitelmia tein yhteensä kolme. Onnistuinko, no suht ok voisin sanoa. Olen oppinut myös sen, että ok on välillä riittävän hyvä.
 |
| Koska istuminen tappaa, niin vaihdoin asentoa! |
"Ok on välillä riittävän hyvä!"
Opin myös paljon työhyvinvoinnista, suurimpana sen, etten tiedä siitä paljoakaan! Minusta tärkeintä onkin huomata, ettei missään asiasssa voi olla täysin asiantuntija ja asiat muuttuvat ajassa ja kontekstissa. Opin vahvasti sen, että jos työhyvinvointia mitataan kerran vuodessa, ei voida mitenkään päästä kärryille ajankohdasta, missä mättää eniten ja mitkä asiat. Opin, että tarvitaan joustavampia arkimittareita työhyvinvoinnin seuraamiseksi ja toimia sen edistämiseksi. Opin, ettei työhyvinvointia saa unohtaa hetkeksikään, ei edes koronasäästöissä. Harmillista kyllä, että monet organisaatiot ovat säästäneet juurikin tästä tutkimustulosten huutaessa työhyvinvoinnin merkityksestä mm. työn tuottavuuden näkökulmasta. Itselle ei tuota pahaa mieltä erinäiset joulumuistamiset tai niiden antamatta jättäminen. Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen on erittäin tärkeää. Mitä sillä tarkoitan...no esimerkiksi yhteisöllisyyden tukeminen, työkuorman tasainen jakautuminen koko vuoteen, positiivinen ja innovatiivinen ilmapiiri, esimiestuki ja oman itsensä kehittämismahdollisuudet omian tavoitteiden mukaisesti!
 |
| Maskilla mennään taas |
"Itselleni tärkeintä on voida töissä hyvin arjessa, ja siihen panostaminen
on erittäin tärkeää."
Minulta on kysytty erilaisista etätyöhön liittyvistä hyvinvointimahdollisuuksista. Olen edelleen vahvasti sitä mieltä, että MINÄ itse olen oman onnellisuuteni avain ja sitä voi monet ulkoiset asiat tukea, mutta sitä onnea ei kukaan voi minulle antaa. Olen oikeastaan aika väsynyt, koska opiskelu vie paljon energiaa, mutta samalla erittäin kiitollinen. Kiitollisuuden pohtiminen lisää tutkitusti työhyvinvointia, ja sitä on joskus hyvä pohtia aloittaen vaikka kysymällä itseltään: "Mistä juuri nyt olen kiitollinen?" Etätöissä omaan hyvinvointiin kannattaa panostaa, koska ei tule samalla tavalla pidettyä ruokataukoja, käveltyä kahvinhakureissulla tai julteltua työkavereiden kanssa käytävillä. Olen tehnyt kaikki etätyöhyvnvointiin liittyvät mokat, ja ne ovat kostautuneet huonoilla yöunilla ja huonolaatuisena työjälkenä. Nyt kalenterissa lukee: PIDÄ JENNI RUOKATAUKO!, ja älykello piippaa, koska pitää venytellä lonkankoukistajat, koska en muuten pääse hetken päästä enää ylös.
 |
| Kiitollinen tästä karvaturrista |
Toivottavasti sinulla oli ainakin ihan kohtuullinen vuosi ja toivon unelmiesi ja tavoitteidesi toteutumista vuodelle 2021!
Lämmintä Joulua!
Jenni
Instagram: worklifewellness_jenni & Facebook: work.life.wellness
