Lomalta töihin - olinko edes lomalla?

 Avaat työpaikan oven ensimmäistä kertaa pidemmän loman jälkeen. Kohtaat työkavereita ja aloitat omat työtehtäväsi. Kaikki on ihan hyvin, ei hätää. Mieleen voi kuitenkin tulla ajatus muutaman viikon jälkeen, tai jo kahden tunnin jälkeen (kuten eräs kollegani ilmaisi), että: "Olinko minä lomalla lainkaan?" Kotona työtä tekevillä sama hetki voi tulla avatessa tietokoneen katsoen ensimmäiseksi vastaamattomia sähköposteja: "Olisiko pitänyt olla saatavilla lomalla, kun tätä postia on niin paljon!" Erinomaista kuitenkin, että on muistanut salasanat, joilla kirjautua sähköpostiin. Miten sitten tulisi lomailla, että loman jälkeen olisi täynnä virtaa ja optimaalinen jaksaminen työssä?

Lomalla sain aivot parhaiten jäähylle suppailemalla meressä

Ennen kun vastaan edellä esittämääni kysymykseen, pohditaan hieman asiaa tutkimuksen valossa. Työntekijä on oikeutettu työsopimuksen mukaiseen lomaan työstä, jonka tarkoitus on virkistää ja palauttaa työntekijän voimavaroja työhön. Loman ajankohtaan ja pituuteen saa vaikuttaa erittäin vaihtelevasti. Tällähetkellä varsinkin hoitoalalla loman ajankohtaan tuntuu olevan erittäinkin haastava saada sanoa omia toiveita. On tutkittu, että pitkäkestoinen liiallinen kuormitus johtaa palautumisen viivästymiseen (pahimmillaan työuupumiseen), jolloin tulisi kiinnittää huomiota pitkäkestoisen rasituksen lievittämiseen tai palautumisajan riittävyyteen. Kaikki lähtee siitä, että ihmisen tulisi olla balanssissa työn kuormitustekijöiden ja voimavarojen suhteen. Toiset tutkimukset osoittavat, että lyhyemmillä lomapätkillä (esim. pidennetyt viikonloput) pitkin vuotta saataisiin tuloksekkaampaa palautumista, kuin yhdellä tai kahdella pitkäkestoisella lomalla. Toisissa sitten taas painotetaan pitkäkestoisen (yli kaksi viikkoa) loman tarvetta, jotta voi täysin irtaantua työn aiheuttamasta kuormasta. Miten siis tulisi lomailla? Vastaus on, että miten pystyy työnantajan antamissa rajoissa ja/tai omaa kehoa kuunnellen. Enemmän kuitenkin kiinnittäisin huomiota siihen mitä tapahtuu lomien välissä, kuin lomalla. Mikään loma ei riitä voimavarojen ylläpitämiseen työssä, jos työ syö voimavaroja enemmän miten ehtii niitä palauttamaan.

Omassa työssäni, saan välillä tehdä työtä ulkona, joko oppilaiden kanssa tai yksin

Viisaat ovat sanoneet erilaisten elämäntaparemottien yhteydessä, että ei se mitä tapahtuu Joulun ja Uuden Vuoden välillä vaan se mitä tapahtuu Uuden Vuoden ja Joulun välillä. Ajatukseni tässä on melkolailla sama. Hyvinvointi työssä tehdään pääsääntöisesti työssä eikä lomalla. Lomalla on tietysti tärkeä tehtävä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, kuten oman yksilöllisen unirytmin mahdollistaminen ja itselleen tärkeiden asioiden toteuttaminen (kuten vaikka matkustaminen). On kuitenkin ihan normaalia kokea loman elvyttävien vaikutusten hiipumista jo muutaman viikon jälkeen töihin palattuaan. Tällöin itse työn ja omien elämäntapojen tulisi jatkaa voimavarojen tukemista tuleville  työviikkoille. Työyhteisössä tulee kiinnittää huomiota voimavarasyöppöihin ja yksittäisen työntekijän tulee pohtia omia yksilöllisiä ratkaisujaan edistääkseen omia voimavarojaan.

Otetaan muutama esimerkki voimavarasyöpöistä työyhteisössä:

1) Missä minun työvälineeni ovat?
2) Miten voi olla taas kaikki loppu kaapista?
3) Koskakohan saan sen toimivan tietokoneen, kun tämä sammuu jatkuvasti?

4) Miksi ton pitää aina valittaa kaikesta, ei jaksa kuunnella!

Näissä on kyse työolojen, välineiden ja laitteiden toimimattomuudesta ja työyhteisön ilmapiirin negatiivisesta kierteestä. Nämä eivät ole yksilön omia ongelmia vaan koko työyhteisön. Pohdittavaksi työyhteisöön, että Miten sujuvoitetaan prosesseja? Miten ajatasaiset välineet työn tekemiseen mahdollistetaan? Yksilö voi sitten itse määritellä, miten näihin syöppötilanteisiin suhtautuu suojellen omia voimavarojaan. Mahdollista on hengitellä rauhassa ennen kun vastaa negatiivisen kierteen sävyttävälle kollegalle, menemällä päivittäin ulkoilemaan laskien omia kuormitustasojaan, suunnittelemalla jokaiseen työpäivään jonkin mukavan hetken jne. Tapoja on monia, joista voidaan jatkaa juttua myöhemmin. Tämä on työpäivän aikaista toimintaa, johon pystyy vaikuttamaan!

Tällä kertaa kopiointikone ei toiminut, ei voi mitään. Päätän että minä en mene siitä rikki!

Yksi tutkituimmista trendeistä työhyvinvoinnin piirissä on Työnimu joka perustuu käsitteisiin: tarmokkuus (energisyys), omistautuminen ja uppoutuminen. Tämä ei suoranaisesti käsittele yksilön tai työyhteisön voimavaroja, mutta niiden puuttuessa on haastava kokea myöskään energisyyttä ja omistautumista työssä vaikuttaen työn tehokkuuteen. Ja juurikin tässä kohtaa tästä tulee tulevaisuuden työyhteisön suurin pääoma! 

Yksilön ja yhteisön keskittyen työyhteisön voimavarsyöppöihin, jaksetaan hyvin aina seuraavaan pidemmin palauttavaan lomaan! Miksi siis tätä ei vieläkään oteta riittävän vakavasti?

Mitä olet itse mieltä? Kommentoi tänne tai somessa :)

Jenni

Instagram: worklifewellness_jenni  &  Facebook: work.life.wellness